Jari Sillapää suosionsa huipulla.

”Ensin oli Ola ja sitten tuli Topi”, lauloi Matti Esko muusikkojen elämästä kertovassa ”Karavaani kulkee”-kappaleessa.

Jos tuohon lisättäisiin, Reijo, Dallapé, Annikki, Eino ja Eki sekä Jari, olisi jonkinlainen suursuosikkien lista valmiina.

 

Dallapé on kiertänyt Suomen lavoja 95-vuotta.

Sotien jälkeisestä ajasta melkein tähän päivään ylettyvä lista.

Ykkönen on tietenkin Olavi Virta. Tästä vallinnee yksimielisyys.

Nostaisin hopeasijalle Reijo Taipaleen ja pronssille Erkki Junkkarisen.  Annikki Tähti on mitalisijojen tuntumassa Samoin Eino Grön ja Dallapé.

Kuudes on Topi Sorsakoski, yksi parhaista 1980-90 -luvun  esiintyjistä, minun mielestä siis.

Erkki Junkkarinen keikalla Sotkamossa maaliskuussa 2008.

Jos tässä listassa tarkasteltaisiin vain 70-lukua, olisi ykkönen Erkki Junkkarinen. Kappale kauneinta Suomea vihellyksineen soi korvissani vieläkin.

Junkkarinen oli taitava viheltäjä. Hänen vihellystään voi kuulla Olavi Virran vuonna 1960 levyttämällä ”Sydänsuruja” -levyllä. Keikkojen lisäksi levyt tekivät kauppansa. Junkkarinen oli ensimmäinen Suomessa platinaa levyttänyt artisti.

Parempaan pystyi Jari Sillanpää neljä vuosikymmentä myöhemmin. Sillanpäälle ei riittänyt kulta eikä platina, piti olla kristallia.

Vitsi, vitsi. Jari Sillanpäällä ja Erkki Junkkarisella oli kyky tanssiyleisön villitsemiseen. Kesällä 1996 Jari Sillanpään esiintymislavalta pukuhuoneeseen saattaessani naiset yrittivät päästä idoliaan koskettamaan niin kiihkeästi, että päälläni ollut järkkäripaita repesi.

Rotti-Kake ajoi tanssikyytiä hetku-mallisella Kutterikaanialla. Kyydissä oli 90 Sillanpään keikkaa katsomassa ollutta naista.

Onnikka oli siis niin täynnä kun voi olla. Yksi naisista oli istunut melkein vaihdekepin päällä. Kake oli Perttulan risteyksessä kysynyt, että saisiko tuota vaihdetta vaihtaa?

”Omaa keppiäsipähän heiluttelet”, oli nainen vastannut.

Kymmenen vuotta myöhemmin Siltsu sai olla rauhassa naisilta. Mutta tänä vuonna on sensaatiolehti kertonut hänen harrastaneen kielikoukkuja Levillä naisen kanssa.

Sillanpää täytti huipulla ollessaan useat tanssipaikat, jopa Kuhmon Kelolla oli yli 500-päinen yleisö.  Valitettavasti suosion aallonharjaa ei riittänyt kovin pitkäksi aikaa. Tanssijoita miellyttänyt musiikki eli Jukka Kuoppamäen tekemät kappaleet katosivat ohjelmistosta. Tanssienjärjestäjien kanssa alkoi ilmetä kaikenlaista säätämistä. Loput syyt ovat olleet luettavissa iltapäivälehdistä.

Niin vielä Junkkarisesta, ettei hänestä ole kumma kyllä tehty elokuvaa, eikä Sillanpäästä eikä Topista. Eikä Reijo Taipaleesta. Topista on tehty kirja, kuten myös Kari Tapiosta. Kari Tapio oli yleisöä vetävä artisti, pitkän tie kulkija kuin myös Eino Grön.

Reijo Taipale esiintyi harvemmin Napiksella. Siihen oli syynsä, joista ei sen enempää. Kyse oli viihdebisneksen lieveilmiöistä, joista on julkisuudessa yllättävän vähän puhuttu.

Haastattelin Reijo Taipaletta kerran Napiksella. Kysyin häneltä, miten hän on pysynyt suosion huipulla vuosikymmeniä?

”Olen esittänyt tanssien yleisölle tanssimusiikkia.”

Yhteen lauseeseen oli kiteytetty suuri viisaus.

Hurmosmeininkiä Juha Tapion keikalla Naapurinvaaralla.

Erkki Junkkarinen, Jari Sillanpää ja Kake Randelin ja Reetu olivat hurmosesiintyjiä kuin myös Juha Tapio. Hurmosesiintyjä tarkoittaa artisteja, jotka eivät vetäneet yleisöä pelkästään tanssimaan.  Orkesterien puolelta hyvä esimerkki tästä oli Dingo.  Dingoa en varsinaiseksi tanssiorkesteriksi laske, mutta ilmiönä Dingo oli ainutkertainen.

Kaken ja Reetun kohdalla suurelle suosiolle on vaikea järkisyitä keksiä. Reetuakin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kulkivat yläkouluikäisetkin pojat sekä nuoret naiset katsomassa. Joku selittämätön karisma on se syy, miksi lippukassat kilisivät näiden artistien esiintyessä. Sekä vetävät kappaleet ja Reetun kohdalla medianäkyvyyden lisäksi.

Kymmenen vuotta nuorempi Kake Randelin on ollut myös nuorison idoli ja samoin turkulaisduo Matti ja Teppo.

Eli heidän musiikkinsa sanoma meni ihon alle, tunteisiin. Esiintyjien suosioon voi sanoa vaikuttaneen toisinaan enemmän tunteen eli fiiliksen kuin niin sanotun järjen.

Arja Havakka on ammattimuusikko, yksi kappale teki hänestä tanssilavoille halutun esiintyjän, Samoin Vera Teleniuksesta.

Tarja Ylitalo oli oikeinkin suosittu 90-luvulla.

Oma ilmiönsä oli Anne Mattila. Loistava esiintyjä,  kuten sisarensakin. Radion suosikkilistoilla menestyksellä oli toki vaikutusta. Toivottavasti he palaavat vielä lavoille.

Anne Mattila oli aikoinaan yksi suosituimpia naisesiityjiä.

Yölintu oli enemmän tanssiorkesteri kuin Yö, vaikka Yökin sai väen aikanaan vaaralle vaeltamaan.  Leif Lindemanissa on sitä jotain perinteisen tangolaulajan charmia, mutta aivan megasuosioon ei charmi ole kantanut.

Yölintua jollain tavalla muistuttavat Komiat aloittivat huonon aikaan. Koronalla on vaikutukset ollut myös tanssiorkestereiden mestaruuden voittaneen Neitosten toimintaan.

Maria Pisilä on Neitosten orkesterin solisti.

 

Kuten myös monien muiden orkesterien. Toivottavasti kaikki soittajat ja laulajat eivät vaihda pandemian aikana ammattia.

Finkut ja Sinitaivas ovat myös maininnan arvoisia kun puhutaan yleisöä vetävistä systeemeistä.

Katri-Helena on viihdyttänyt suomalaisia useilla vuosikymmenillä.

Tangokuninkaallisista Siltsu oli siis ykkönen, kuningattarista Arja Koriseva ja Saija Tuupanen. Naissolistien kruunaamaton kuningatar on kuitenkin Katri-Helena. Tangokuninkaallisista eivät kovin monet suuren yleisön tietoisuuteen ole päässeet. Kyösti Mäkimattilalla oli orkesteri ja hyvä maine jo ennen tangokuninkaaksi valintaa.  Kaikille tangokuninkaallisille oli valmiiksi myyty keikat ja kovalla hinnalla. Kun hinta ja laatu eivät kohdanneet, loppui tähdenlento heti alkumetreille.

Heikki Koskelo ei voittanut kuninkuutta, mutta menestyi paremmin kuin moni kuningas. Esiintymislavojen ulkopuolinen julkisuus ei vain parasta mahdollista ole ollut.

Tanssienjärjestäjien kannalta on merkitystä myös sillä, millaista yleisöä orkesteri huveihin houkuttelee.

Souvareita katsomaan ja heidän tahdissaan tanssimaan tulee iäkkäämpää ja vähemmän mölyjuomia nauttivaa väkeä kuin Randeliinin keikalle. Paitsi Randeliinin keikkapalkkio on useita tuhansia euroja pienempi.

En moiti Souvareita, enkä muita hinnakkaita orkestereita.  Hulluhan ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Hulluuden maksoivat asiakkaat ostamalla pääsylipun. Jos pääsylipun ostajia ei ole, ei orkesterilla keikkaputki kovilla hinnoilla jatku.

Uuden normaalin koittaessa lähdettäneen liikkeelle edullisilla orkestereilla ja vähän kuin ilmaa haistellen. Tähän saakka on menty ohjelmatoimistojen sanelemilla ehdoilla, joissa pahimmillaan kiellettiin jopa valokuvaus ja videointi.

Nyt näyttää siltä, että pitkälle syksyyn mennään ennen tanssien täyteen vauhtiin pääsemistä. Huolimatta siitä, että tartuntojen määrä on nyt laskussa. Vaaditaanko asiakkailta koronapassit ja tanssitaanko maskit kasvoilla, se nähdään kesän koittaessa kuin myös se, että mitkä solistit ja orkesterit nousevat viihdetaivaan kirkkaiksi tähdiksi.

Suomen hallituksen perjantaina ilmoittamat aikataulut tarkoittavat sitä, että jopa heinäkuussa tanssittaisiin ilman suositusta maskien käytöstä.

 

Pertti Granqvist

Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen,

ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen

 

 

 

 

 

 

 

Lasse Hoikka ja Souvarit ovat olleet pääsiäistanssien vakioesiintyjiä Naapurinvaaran Huvikeskuksessa.

 

Kainuulainen kansanluonne pääsee minut yllättämään aina uudelleen.  Viimeisin yllätys löytyi maakuntalehden polttoaineen hinnan korotusta koskevasta jutusta. Juttuun oli haastateltu kuhmolaisen Peura-Transin johtajaa. Hän oli kertonut kuinka kepua tukipönkkänään pitävän vihervasemmistolaisen hallituksen kaavailemat polttoaineveron korotukset vaikuttavat hänen edustamansa yrityksen kulurakenteeseen.

Ei nyt aivan näillä sanoilla kuitenkaan.

Juttua oli heti kommentoitu:

”Peura-Trans on taloustietojen perusteella niin paljon voittoa tuottava, ettei omistajien tarvitse paljon välittää 15% tuoton alenemista.”

Sillä lailla. Olipa osuva kommentti. Jos nyt Kainuussa ja Kuhmossa on voittoa tuottava yritys on olemassa, niin kateutta ja katkeruuttahan se kainuulaisissa kaljavellin litkijöissä herättää. Työllistävät yrittäjät ja rikastuvat itse ja rikastuttavat muitakin. Voi olla, että naapureitakin on kyseisessä yrityksessä töissä.

On meillä tosiaan hallitus. Ilmastohysterian innoittamana rankaistaan ammattiautoilijoita ja maaseudulla asuvia älyttömällä polttoaineen hinnan korotuksella. Turpeen käytöstä luopuminen oli yksi möhläys, joka olisi saanut jäädä tekemättä.

Polttoaineen verotusta ei hallitus tosin korota ilmastonsuojelun vajeen takia, vaan sen varjolla valtion kassavajetta paikatakseen.

Polttoaineiden veronkorotukset heikentävät kuljetusyritysten kannattavuutta.

Tekosyystä on kysymys. Kiina saa aikaan samat päästöt päivässä, kuin Suomi vuodessa.

Nyt pitäisi Suomessa ammattiautoilijoiden nousta kapinaan. Etujärjestö lähettää ensiksi hallitukselle kirjeen, jossa vaadittaisiin polttoaineiden verotuksen höllentämistä kiristysten sijaan sekä muutamaa miljardia lisää rahaa maanteiden korjausvelan kuittaamiseen.

Sekä vastauksia ja vakuuksia toimenpiteiden toteuttamisesta kolmen viikon kuluessa.

Kun hallitus ei korvaansa lotkauta vaatimuksille, ilmoittaa etujärjestö ensiksi polttoainekuljetusten ja puutavaran kuljetusten pysähtyvän. Koska tämäkään ei auttaisi, pysäytettäisiin elintarvikekuljetukset toistaiseksi.

Kauppojen varastot ovat käytännössä pyörien päällä.  Varastot riittävät korkeintaan kahdeksi päiväksi. Kun leipä- ja makkarahyllyt tyhjentyisivät, kumartaisi Suomen hallitus kuin islamilaiset moskeijassa ja ministerit kysyisivät, että mitä he voisivat tehdä kuljetuslakon lopettamiseksi.

Lausuntoja antamalla eivät asiat etene.

Sen tiesivät jo vanhan liiton paperityöläiset. Jos asiat eivät menneet mieliksi, oli vain yksi toimintamalli:

Persettä penkkiin, niin johan alkoi herroja kiinnostaa työläisten murheiden kuunteleminen.

 

Tanssisalit ovat tyhjänä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna.

 

Vuosi sitten katkesi vuonna 1992 alkanut pääsiäisen väliyön perinne Naapurinvaaralla.

 

Uskontoon perustuva lainsäädäntö ei sallinut tuolloin huvitilaisuuksien järjestämistä muulloin kuin väliyönä, ensimmäisen pääsiäispäivän iltana kello 18 jälkeen.

Pitkänäperjantaina ja lankalauantaina ei huveja saanut järjestää.

Vuonna 1999 sai hakemuksesta luvan tanssien järjestämiseen lankalauantaina. Tiukassa se lupa oli.

Kielto poistui kokonaan vuonna 2002. Sen jälkeen on huveja järjestetty pääsiäisenä ilman rajoituksia.

Jos koronaa ei olisi, niin tänä pääsiäisenä olisi tanssittu pitkänäperjantaina ja lankalauantaina. Todennäköisesti jompana kumpana päivänä olisivat Souvarit esiintyneet.

Matkailijoiden käyttäytyminen on muuttunut niin, että väliyön tanssien aikana melkoinen osa Vuokatissa lomailevista on lähtenyt tai lähdössä kotikonnuilleen.

Jatkossa uuden normaalin aikana tanssipäivät pääsiäisenä ovat mitä todennäköisimmin pitkäperjantai ja lankalauantai.

Kieltolaista on siirrytty korona-aikaan. Tanssisalit ovat tyhjiä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna.

Koko huhtikuun aikana on tanssikalenterissa vain yksi tilaisuus, eikä sekään varsinainen tanssitilaisuus. Kesä- ja heinäkuulle on tilaisuuksia varattu enemmän, mutta ei kovin paljon kuitenkaan.

On muuten jännä juttu, ettei tanssimista ja laulamista mainittu virallisessa koronadialogissa ennen kuin tämän vuoden maaliskuussa. Sitä ennen olimme nobody-osastoa.

Se, ettei tansseja voida järjestää, harmittaa vietävästi koska Vuokatti ja yleensä mökit täyttyvät matkailijoista tänäkin pääsiäisenä.

Se on hyvä asia paikallisten yrittäjien kannalta.

Tasavallan päättäjät eivät saaneet rajoituksia aikaan. Ne tulevat joskus pääsiäisen jälkeen, jos tulevat. Uskomatonta vatulointia, joka kertoo siitä, ettei todellista halua koronapandemian taltuttamiseksi ole olemassa.

Perustuslaki on hyvä laki, mutta tavallisen tallaajan näkökulmasta katsottuna on naurettavaa, ettei kansalaisten terveyttä ja henkeä turvaavia rajoituksia tosiaan saada aikaan. Toisin kuin vaikka Ranskassa, missä ovat koulut ja päiväkodit kiinni, ulkonaliikkumiskielto ja yleinen liikkumiskielto. Näin on ollut pakko toimia, toivottavasti ei Suomessa tällaiseen tilanteeseen jouduta. Muualla kuin Kainuussa. Täällä on selvitty uskomattoman vähällä ja toivottavasti pääsiäinenkään ei tilastoja rumenna. Ja ensi pääsiäisenä jo tanssitaan.

Sotkamon kunnassa tutkitaan mahdollista taloudellista väärinkäytöstä.  Asiaa selvittelee aiemmin tilintarkastuksesta vastannut yhtiö ja myös poliisi.

Muitakin outoja piirteitä tapauksessa on. Salaliittoteorioita rakastavat ovat sarkastisesti todenneet, että  julkisuuteen vuotaneilla tai vuodatetuilla tiedoilla käännettiin huomio jostain muusta.

Esimerkiksi kuumaksi äityneestä, pesäpallokentän katsomon remonttia koskeneesta keskustelusta.

Kuntalasia kiinnostaisi molemmissa tapauksissa vain totuus epämääräisyyksien sijaan.

Pääsiäiskokkojakaan ei polteta pahojen henkien häätämiseksi. Pahoja henkiä olivat pääsiäisnoidat, jotka lensivät lankalauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kyöpelinvuorelle.

Kokoontumisrajoituksien takia ei Kyöpelinvuorenkaan pitoja järjestetä.

Pertti Granqvist

Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen,

ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen

 

 

 

 

 

 

Jos lentoyhteyttä ei ole, niin juna on seuraavaksi nopein yhteys.

Esa Pakarisen savolaisella aksentilla esittämän valssin ”Suhmuran Santran ” sanoituksessa on opettavainen tarina, jossa toteutuu suunnitelma B:n käyttöönotto.

Seurojen talolla tanssiessa pyydetään korreinta päästä saatolle.

Mutta tämä korrein eli Suhmuran Santra neuvookin säästämään jalkojaan, koska Suhmuraan on niin pitkä matka.

Seuraavalla kerralla on saatille pyrkijällä polkupyörä mukana. Mutta Santraa ei näy missään.

Tässä vaiheessa ilmestyy kuvaan suunnitelma B.  Hän on Manta-niminen nainen Mulosta. Sorree ja tok sortiltaan.

Ja mikä parasta, Manta ei kieltänyt saatille tulosta, eikä pyörtänyt kotiportiltaan Tuloksella, että Mantasta tulikin vaimo, jonka lapsia liekuteltiin ja jonka kanssa mattoja puisteltiin sekä salaisesti Suhmuran Santraa muisteltiin.

Lentoliikenne Kainuuseen uhkaa päättyä. Päättyminen on uhka Kuhmon kamarimusiikille ja Vuokatin matkailulle julkisuudessa olleiden tietojen mukaan.  Kamarimusiikin yleisö ja esiintyjät eivät voi muilla kulkuneuvoilla saapua kuin lentämällä Paltaniemelle. Tarjouksia on pyydetty julkisuudessa olleiden tietojen mukaan, mutta Finnair ei ole kiinnostunut lentoliikenteen harjoittamisesta Kajaaniin. Tarjouksen Traficomille oli jättänyt kaksi lentoyhtiötä Kajaanin osalta.

Toimijan nimi julkistettiin perjantaina, kyseessä ei kuitenkaan ollut Air Koryo ja Ural Airlines. Jälkimmäisen kanssa on muuten Finnair tehnyt yhteistyötä.

No, vitsi ja vitsi. Mutta vitsi ei ole se, että lentoliikennettä harjoitetaan vain tämän vuoden loppuun.

Kaikki siis viittaa siihen, että jatkuvaa matkustajalentoliikennettä Paltaniemen kentällä on tuskin odotettavissa. Ja todennäköistä, että Kainuun kunnilta tullaan kysymään rahaa lentoliikenteen kustannusten subventoimiseen eli taloudellista tukea.

Tarvitaan suunnitelma B.

Ovatko toimijat ja päättäjät Kainuussa valmistautuneet siihen, ettei lentoliikenne jatku? Jos näin käy, niin millä sitten kuljemme Helsinkiin ja sieltä tänne?

Onko lentokone ainoa väline? Kuinka kauan lentoliikenteeseen saadaan valtion tukea?

Millä ovat nämä valtavat turistilaumat Vuokattiin tulleet ja millä ne Vuokatista lähtevät? Suurin osa omilla autoillaan.

Keskustelussa Kainuun saavutettavuudesta unohtuvat helposti rautatiet. Tällä hetkellä Helsinki-Kajaani -väli taittuu kiskoja pitkin runsaassa kuudessa tunnissa. Itärata-hankkeen valmistumisen myötä Kuopion ja Helsingin väli sujuisi jo kolmessa tunnissa. Nykyisellään Kajaanin ja Kuopion väliseen matkaan kuluu noin kaksi tuntia. Realismia olisi siis alle viiden tunnin matka-aika.

Junan etuhan on se, ettei Kajaanin eikä Helsingin päässä kulu asemilla aikaa ja väliltäkin pääsee kyytiin.  Ilmastosta huolta kantavat kaiken maailman piipertäjät ja vikisijät ovat mielissään lentoliikenteen päättymisestä.

Jostain on keksitty kolmen tunnin saavutettavuus eli sen verran saisi kulua aikaa matkaan Helsingin ja Kajaanin välillä.

Mikä helvetin kiire meillä on? Tiedän, että nyt monen kainuulaisen mieli pahoittuu, mutta varautukaa kuitenkin pahimpaan.

Kainuun kunnilla ei riitä rahaa lentoliikenteen tukemiseen, eikä ole mitään järkeä kuntien rahaa ilmaan syytääkään.

 Päättäjät, laittakaa lisää panoksia rautatieverkon kehittämisen lobbaamiseen. Niin, että nopea rautatieyhteys saadaan Helsingistä Kajaaniin. Unohtamatta yhteyttä Joensuun kautta Vuokattiin.

Useat tapahtumanjärjestäjät tanssipaikat mukaan lukien ovat joutuneet miettimään suunnitelma B:n ottamista käyttöön.

Meillä Naapurinvaaralla suunnitelma  B tarkoittaa tilapäisten rahoituslähteiden käyttöä ja sen hetken odottamista, kun tansseja voidaan järjestää.

Koska kansalaiset ovat kyselleet muun muassa sitä, että poltetaanko edes juhannuskokko, niin vastaus tulee tässä:

Poltetaan, jos kulohälytystila ei sitä estä. Samalla järjestetään jotain terassillakin, mikäli kokoontumisrajoitukset sallivat.

Kesällä pidetään parina päivänä joka viikko kahvilaa avoinna ja samalla kahvilassa on mahdollisuus tutustua Viinamäestä Talvivaaraan valokuvanäyttelyyn. Kyseinen näyttely on ollut esillä kunnanvirastolla ja Heiniksellä vuonna 2018.

Suunnitelmat tarkentuvat kevään kuluessa ja kesän saapuessa koronatilanne huomioiden.

Sotkamossa keskustellaan pesäpallokentän katsomon remontista. Kunta on satsaamassa noin neljä miljoonaa euroa remontin toteuttamiseen.

Summa on suunnilleen saman verran, kuin Sotkamon osuus Soten alijäämästä vuodelta 2020.

Ihmetystä on herättänyt, että alkujaan kerrottiin 1,5 miljoonan euron kustannusarviosta.

Keskuskenttä on Sotkamon pesäpallopyhättö.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan pesäpallotoiminnasta vastaavan yhtiön ja kunnan välillä ollaan tekemässä tai tehty lunastussopimus, jonka mukaan yhtiö maksaisi 50 000 euroa joka vuosi. En ole ekonomi, vaan jos yhtiön parhaan tilikauden voitto on 2 000 euroa viimeisiltä vuosilta ja tappio HTT:n eli Hevosmiesten Tietotoimiston mukaan kuusinumeroinen luku viime vuodelta, niin melkein Talvivaaran ihme pitäisi tapahtua, jos oletetaan lunastussopimuksen summan verran löytyvän rahaa.

Takamatka kannattavan toiminnan saavuttamiseksi on liian pitkä.

Mikäli osakeyhtiö ei kehitä jostain ulkopuolista rahaa.

Ilman vakuuksia yhtiön maksukyvystä tällaisen sopimuksen hyväksymiseksi tarvitaan päättäjiltä uskontonumeroksi 10 ja matematiikan numeroksi 4. Mikäli on todella tarkoitus, että kunta saa joskus rahojaan takaisin.

Olisikohan suunnitelma B:n aika?

Toteutetaan remontti ilman lunastussopimusta ja muita joutavia kiemuroita.  Lopetetaan myös älyllinen valehtelu ja muut feikkijutut.  Lähdetään siitä, että viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Erityisen vahingollista on itselle valehtelu, kuten tässä tapauksessa ovat kuntapäättäjät tekemässä.

Pesäpalloa on Sotkamossa katsottu avokatsomossa vuosikymmeniä.

 Rakennetaan katettu katsomo ja muut tarvittavat tilat. Katsotaan, että onko todella pakko noin paljon rahaa hankkeeseen käyttää. Ja oma kysymyksensä on sekin, että ollaanko täysin jotain mafiaa leikkivän pesäpalloliiton armoilla? Pesäpalloa on pelattu ilman katettuja katsomoita jo iät ja ajat. Tällä vuosituhannella katsojat ovat yllättäin muuttuneet sokerista tehdyiksi.

Kait se katsomo on sitten tehtävä. Kun sitten tiloja joku käyttää, niin käyttäjä maksaa kunnalle vuokraa. Joko vuorokausilaskutuksella tai tuntilaskutuksella.  Ilman sitoutumista yhteen käyttäjään.

Näin kaikki säilyttävät kasvonsa ja pesäpalloilu jatkuu Sotkamossa. Katsomo ja rakenteet ovat kaikkien käytettävissä, kun ne ovat kerran rakennettu.

En tietenkään toivo taloudellisia vaikeuksia kenellekään.  Mutta aika on mikä on.

Nyt on julistettu ”Miltä tuntuisi olla susi”-kirjoituskilpailu.

Olisi pitänyt julistaa myös kirjoituskilpailu ”Miltä tuntuu olla suden tappaman koiran omistaja.”  Siihen kirjoituskilpailuun minäkin voisin osallistua.

 

Pertti  Granqvist

Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen

ja ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen