Tilaisuuksien yleisömäärä ei ole aina verrannollinen median tuntemaan kiinnostukseen.

 

Pahalla pakanalla, armottomalla ateistilla eli allekirjoittaneella eivät oikein nuo kirkolliset juhlapyhät ole hanskassa. Hölmistyin kun tuttava mainitsi maanantaina nyt elettävän adventin aikaa ja ensimmäisen adventtipyhän olevan ohitse.

Google-seikkailulla pääsin katsomaan televisioitua ensimmäisen adventin Jumalanpalvelusta Helsingin Paavalinkirkosta. Jumalanpalvelus oli esitetty suorana lähetyksenä sunnuntaina 27.11.

 

Laulusolistina oli Jesse Kaikuranta ja puhujana julkkispappi Kari Kanala.

Mutta paras osio oli heti ilosanomaa levittävän tilaisuuden alussa. Kirkkoon keinahteli vähäpukeisten, naisoletettujen sambatanssijoiden ryhmä musiikin tahdissa.  Kappale oli tuttu ”Hoosianna, Daavidin poika.” Näkyy taipuvan lattariksikin. Pappi ja liturgikin fiilistelivät sambaryhmän perässä kävellessään kuin olisivat olleet Brasiliassa sambajuhlilla. Häveliäästi esiintyjien luettelossa ei sambaryhmää mainittu, liturgi ja kanttori olivat nimensä tähän luetteloon saaneet papin ja laulusolistin lisäksi.

On siinä saattanut mennä körttihuivi tiukasti pään ympärille sidottuna istuvalla mummolla kirkkokahvin pulla väärään kurkkuun televisiosta adventin Jumalanpalvelusta katsoessaan.

Ohjelmaa katsoessa selvisi sekin, mikä adventti on. Pappi sanoi saarnansa aluksi adventin olevan valon juhlan.

Valon juhlaa ei ole vietetty tanssimusiikin ja tanssien näkyvyyden suhteen viime aikoina. Syynä Alfa TV:n toiminnan päättyminen. Kyseinen kanava lähetti ohjelmaa tansseista sekä tanssimusiikista, muun muassa Tanssi kanssain, Retrotanssit ja Syksyn Sävel. Oli jotain muutakin, vaan ei tule nyt mieleen.

Muilla kanavilla ei tanssiohjelmia ole näkynyt kuin uusintoina menneiltä vuosilta. Maikkarilla oli Tulisuudelma, Ylellä Kesäillan valssi. Molempia on aikanaan kuvattu Napiksella.

Sitten meille kerrottiin Tampereelta olevan liian pitkän matkan Sotkamoon. Viimeksi kun teeveetanssit järjestettiin, kustannuksista melkoinen osa lankesi tanssienjärjestäjän maksettavaksi.

Erikoista sinänsä tanssiohjelmien päättyminen, koska ohjelmien katsojaluvut olivat todella hyviä.  Ja ikävää oli ohjelmien loppuminen, koska mediassa ei muutenkaan tanssimusiikki ja tanssit saa paljoakaan palstatilaa.

Maakuntasarjatason jalkapallo-otteluista, jääkiekko-otteluista ja muista vastaavista tehdään joka viikonloppu isot kuvalliset jutut. Vaikka katsomoissa olisivat vai lähimmät omaiset ja parikymmentä muuta katsojaa. Jos kerran kesässä viikonloppuvuorossa oleva kesätoimittaja on hätistettykin juttukeikalle paikalliselle tanssilavalle, niin hän lähtee pois viimeistään tanssien alkaessa räpsäyttäen hätäisesti sisälle tulleista ensimmäisistä asiakkaista muutaman kuvan. Ja pois lähtiessään ilmoittaa soittavansa tanssipaikan vastaavalle kysyäkseen, kuinka tanssit menivät.  Me vanhan liiton toimittajat nimitämme tällaista toimintaa välilliseksi kokemusjournalismiksi.

Näin, koska joku teoriaherra ja koulutyhmä on määrännyt lauantai-iltana toimittajan työvuoron päättymään illalla kello 20.

Onko palstatilan vähyyden juurisyynä myös vanhoilta ajoilta ja luterilaisesta ajattelutavasta periytyvä ajatus tanssien synnillisyydestä sekä urheilun ylevyydestä. Vai ovatko urheiluseurojen vaikuttajat hoitaneet yhteiskuntasuhteet niin hyvin, että paikalliset tiedotusvälineet priorisoivat uutisoinnin kärjet näillä perusteilla.

Vai onko tanssienjärjestäjien oman tiedottamisen passiivisuus taustalla? Näin some-aikana nukkumiseen ei ole varaa.

Jos televisio ei tule juhannuskesällä yhtä aktiivisesti tanssipaikoille kuvaamaan kuin adventin aikana sambatanssijoita kirkkoon, on meidän tanssienjärjestäjien entistä aktiivisemmin tuotettava aineistoa nettisivuille ja eri somealustoille.

 

Pertti Granqvist

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuhmon Lavatanssijat ry:n pikkujouluun lauantaina Naapurinvaaralla osallistuneet ihmettelivät jouluisen lumisia maisemia.  Muualla lunta ei ollut nimeksikään, mutta Naapurinvaaralla melkein haitaksi asti.

Paikallisen lumipeitteen sai aikaan Vuokatinrinteiden lumetus. Samalla lumettuivat Naapurinvaaran rinteet ja Vuokatinvaaran pohjoispuoli Paakintien varressa aina Sipolankylälle saakka ja vähän sivukin siitä.

Ilmatieteen laitos ei sademäärän arvioissa ollut laskettelurinteiden lumetusta huomioinut.  Tienkäyttäjän linjalle soittamalla saatiin auraus ja hiekoitus päätielle.

Kauden päätöstansseissa tanssittivat Sinitaivas ja Neitoset. Sinitaivaan rumpali ”Juhis” totesi viimeisen setin loppupuolella, ettei yhtään harmita pitkälle pistokeikalle Sotkamoon lähtö. Sinitaivaan bussi oli startannut pohjoista kohti jo aamulla varhain.

-Muusikon tuntipalkka tällä keikalla on 1,50 euroa, ”Juhis” sanoi.

Eikä yleisöäkään Sinitaivaan pistokeikka harmittanut. Sinitaivas oli lauantaina suorastaan liekeissä ja yleisöltä kehuja sateli roppakaupalla.

Pikkujouluporukka oli toivonut fuskyn soittamista jo ennen tanssien alkua. Neitoset toteutti toiveen ja pikkujouluun osallistuneet tanssivat Maija-Liisa Korhosen pidettyä ensin pikakurssin aiheesta.

Neitoset olivat myös vauhdissa ja tanssittavaa musiikkia ”suloisten myrkynkeittäjien” ollessa lauteilla tuli koko rahan edestä.

Ohjelmatoimistoa vaihtaneet Neitoset ovat nyt samassa ”tallissa” kuin Sinitaivas.

Yleisömääräksi tarkistuslaskennan jälkeen vahvistui 642.  Väkeä oli tullut niin etelästä, idästä, lännestä kuin pohjoisestakin.

Eräs seurue totesikin väkeä olleen melkein kuin ennen korona-aikaa.

Huvitilaisuus sujui muuten hyvin, mutta pikkujoulufiiliksissa linja-autossa tullut miesasiakas jatkoi matkaansa miekkataksin kyydissä. Häiriökäyttäyminen oli alkanut jo linja-autossa eikä järjestyksenvalvojilla ollut muuta mahdollisuutta kuin virkavallan paikalle soittaminen.

Kovin yleisiä eivät tällaiset tapaukset ole. Kyseinen tapaus oli toinen laatuaan tänä vuonna. Ongelmia oli myös tietoliikenneyhteyksien kanssa niin baarissa kuin lipunmyynnisssäkin. Ongelman syy ei ole tiedossa.

Kevätalven 2023 tanssikausi alkaa 25.2. Ohjelmisto löytyy muun muassa nettisivuiltamme.

Kiitos yleisölle, yhteistyökumppaneille ja tanssiyleisölle. Korona-ajasta olemme selvinneet ja tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden puolella.

 

 

Teksti ja myöhemmin julkaistava video: Pertti Granqvist.

 

Kuvat: Maaria Haikola ja Pertti Granqvist.

 

 

 

 

Valtakunnan mediasta bongasin uutisen, kuinka ennätysmäärä ratsastustallien yrittäjiä on joutunut lopettamaan toimintansa. Syynä on kustannusten kasvu, kustannusten, joita ei ole voitu siirtää asiakkaiden maksettavaksi.

Heinän, kauran ja yleensä rehujen sekä varusteiden hinnat energiasta puhumattakaan ovat jyrkässä nousukierteessä. Talliyrittäjillä on lämmitettävä valtavan kokoisia rakennuksia. Kymmeniä karsinoita ja maneesi lisäksi. Toimisto- ja asuintilojakin näissä yleensä 70-80 -luvulla rakennetuissa talleissa on.

Tanssipaikkojen rakennusten omistajien ei tarvitse ostaa toimintaa pyörittääkseen heinää ja kauraa. Lämmitykseen käytettävän energian kallistuminen kuitenkin tietää vaikeita aikoja ja erilaisten ratkaisujen etsimistä.

Näiden erilaisten ratkaisujen tarjoajia löytyy maailmalta. Kaikenlaisten sopimusten tarjoajia on liikenteessä. Niin isompien kuin pienempien kiinteistöjen omistajien kannattaa olla tarkkana ja selvittää tarjoajien taustoja. Ettei joudu ojasta allikkoon.  On siellä asiallisiakin juttuja, mutta myös humpuukimaakareita ja jopa huijareita.

Tulee mieleen 70-luvulla kiertäneet ruiskutettavan eristeen kauppiaat.  Rintamamiestaloihin hirren ja lautavuorauksen väliin ruiskutettiin vaahtomaista ainetta. Muistaakseni Firmoja oli kaksi, UF-Eriste ja Thermoeriste.

Kun aikanaan lautavuorauksia purettiin talojen peruskorjauksien yhteydessä, todettiin eristemassan kuivuneen ja pudonneen kivijalkaan. Eli eristeestä ei ole ollut mitään hyötyä.

Yksi ratkaisumalli on kustannustehokkuuteen pyrittäessä kiinteistöjen käyttöasteen nostaminen. Valtaosa Suomen seurantaloista, kylätaloista ja tanssitaloista on vuodessa vain muutaman viikon ajan käytössä.  Jos sitäkään. Kulut kuitenkin juoksevat 365 päivää vuodessa.

Käyttöasteen nostaminen tarkoittaa perinteisen toiminnan lisäksi verkostoitumista. Erilaiset, konsertit, näyttelyt ja vastaavat onnistuvat seurojen- ja kylätalojen tiloissa.  Onneksi on kuntia ja kaupunkeja, joissa on ymmärretty yhdistysten tukala tilanne ja annettu apua tavalla tai toisella. Esimerkiksi Kuhmossa vapautettiin kunnanvaltuuston päätöksellä yleishyödylliset yhdistykset kiinteistöverosta ensi vuodeksi.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, kun tarkemmin ajatellaan, kirkonkylien seurojentaloissa ovat kiertävät huonekalujen myyjät tehneet kauppaa vuosikymmenien ajan. Eli historian tunteminen auttaa tässäkin tapauksessa nykypäivän ymmärtämisessä.  Yhdistysten vetäjiltä vaaditaan nyt mielikuvitusta luovuutta käyttötarkoituksia rakennuksille keksittäessä.

Tanssien lisäksi tapahtumien järjestämisellä Naapurinvaaralla on pitkät perinteet.  Joulumessut järjestettiin ensimmäisen kerran 29.11.1992.  Itsenäisyyspäivänä tapahtuma on järjestetty vuodesta 1994 lähtien.  Nyt on siis juhlavuosi, kolme vuosikymmentä Joulumessuja.  Tapahtuma on tärkeä yrittäjille Kainuussa ja lähimmissä maakunnissa. Päätellen taas tänä vuonna tulleista kyselyiden määrästä.  Eikä vain kyselyjen. Kaikki myyntipaikat on menneet.

Viime viikonvaihteessa järjestettiin Naapurinvaaralla Kainuun Kirjamessut. Pitää vielä toistamiseen todeta siinä toteutuneen parhaalla tavalla erilaisten toimijoiden yhteistyön, jonka tuloksena niin Sotkamon 375-vuoden olemassa oloa juhlinut kunta kuin myös tietenkin Naapurinvaaran Huvikeskus saivat hyvää mainosta.

Niin Sotkamossa kuin muuallakaan ei tarvitse investoida kulttuuritalojen rakentamiseen. Sopivia ja monenlaisiin tilaisuuksiin taipuvia tiloja on jo olemassa.

Kasvaviin kustannuksiin palataksemme, ensi tanssikauden alusta joudumme nostamaan pääsylipun hinnan 20 euroon. Emme ole ainoa tanssipaikka, jossa lippu maksaa 20 euroa. Jo tällä hetkellä useilla tanssipaikoilla lipun hinta on 20 euroa.  Me tarjoamme rahalle vastineena hyvää tanssimusiikkia  livenä tauotta, karaoken, unohtamatta sijaintia keskellä Sotkamon sinisiä vaaramaisemia Vuokatin vieressä.

 

 

Pertti Granqvist