Yle on ilahduttanut heinäkuun aikana tansseihin liittyvällä ohjelmasarjalla.
Ilahduttanut siksi, että tanssit ja tanssikulttuuri ovat vaikea aihe yliopistoissa vähäisen elämänkokemuksensa pois opiskelleille toimittajille.
Toimittajakoulutukseenhan on jo useiden vuosien ajan kuulunut lisäksi vähintään 20 opintoviikkoa työuupumusta.
Näistä seikoista johtuen valtaosa journalisteista ymmärtää tansseista ja tanssien järjestämisestä vähemmän kuin aluehallintovirastojen virkamiehet.
Ja se ei ole paljon se.
Keskiviikkona tarttui korvaan erityisesti radiossa puhuneen miehen kuvaus tanssista kuntoliikuntana.
Sohvien pohjille vajonneet kaljamahaiset ukot kokisivat uuden nuoruuden päästessään vääntämään ja kääntämään naista tangon tai foxin tahdissa. Kunnon kasvaessa humppakin menee. Itsetuntokin kasvaa, kun uskaltaa hakea selvinpäin tyrkkyrivin keulille itsensä parkkeerannutta, kellohameeseen sonnustautunutta kurtturuusua. Ensi kesänä jo kaikki mahdolliset tanssikurssit käynyttä 35+ ikäistä tanssidaamia.
Luulo ei ole tiedon väärti. Olen olettanut osaavani jo kaikki enemmän tai vähemmän alatyyliset miehen ja naisen keskinäiseen kanssakäymiseen liittyvät ilmaisut.
Keskiviikkona opin uuden ilmaisun:
Liimapinnalla.
Tätä sanaa käytti radiossa tansseihin liittyvässä jutussa haastateltu mies.
Se tarkoittaa tanssimista mahdollisimman lähellä daamia. Poski poskea vasten. Reittä toista hinkaten.
Paheksuttavaa näinä aikoina uusmoralistisista ja terveydellisistä syistä. Mutta silti niin ihanaa.
Tanssin sujumisen kannalta usein liimapinta on tyylinä paras. Eräskin 35+ naiseläjä sanoi erityisesti silloin kun kyseessä on niin sanottu hyvä viejä.
Mainittakoon hänenkin kohdanneen tanssilavoilla useita hyvin viemisen osaavia miehiä.
Ei kuitenkaan yhtään niin hyvää, että olisivat hänet vieneet kotiinsa saakka.
Tai edes UKK-reitin varteen Tunturilampea ympäröivään lepikkoon.
Voi vain kuvitella, kuinka kuusi vuosikymmentä sitten Olavi Virta on laulanut elokuisena yönä tangon Täysikuu Naapurinvaaralla.
Keltainen kuu on noussut Mujethoulun päälle. Kuunsilta heijastunut lähes tyyneen veden pintaan.
Tango Desire´n sanoja lainaten ”kun yö on kuulas silkinmusta, täynnä onnen odotusta.”
Sekä sisälavalla että ulkolavalla on menty silloin liimapinnalla. Onnen hetkiä, läheisyyttä ja unohtumattomia muistoja on saatu.
Näitä kaikkea on taas tarjolla lauantaina 1. elokuuta.
Niin, en aliarvioi ihmisten pelkoa koronatartunnasta. Varsinkaan kun kaikki mahdolliset tiedotusvälineet ovat tehneet kaikkensa ihmisten pelottelun eteen.
Päivästä toiseen. Viikosta toiseen pääuutisena joka aamu. Toisen aallon piti tulla nyt. Eikun syyskuun alussa, eikun lokakuun loppupuolella.
Vieläkö lienevät paikallaan kylmäkontit ruumiiden säilyttämistä varten uuden sairaalan nurkalla?
Maakuntalehden yleisötilaisuuksista kertovan jutun kommenttiosiosta heijastuu pelko. Napis on mainittu kommenteissa useaan kertaan.
Näissä kommenttien jutuissa on jotain samaa kuin marjastajien petoeläinpelossa. Siellä ja siellä on nähty karhun jäljet tai karhun paska. Ei sinne uskalla mennä.
Faktat kertovat toistaiseksi aivan jostain muusta kuin hallitsemattomasta pandemiasta Suomessa.
Suomea ei voida seisauksissa pitää ilman todellista syytä. Tansseillakin on suuri vaikutus paikalliseen elinkeinoelämään. Esiintyjiä unohtamatta.
Yritettävä on. Toisen aallon odottelu ei auta ketään.
Fakta on myös se, että hygieniaohjeita noudattamalla pienennetään riskiä jokainen.
Eikä lähdetä tansseihin, eikä muuallekaan, jos on nuhaa tai lähipiirissä epäilykin tartunnasta.
Pertti Granqvist
Kirjoittaja on SPL-Media Kainuun uutistoimittaja ja Naapurinvaaran markkinointi- ja ohjelmistotiimin sekä Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen.
Keltainen kuu on noussut Mujethoulun päälle. Kuunsilta heijastunut lähes tyyneen veden pintaan.