Naapurinvaaralla on ollut väkeä tapahtumissa. Kuva Joulumessuilta v. 2019.
Kirjoitan tätä Kainuun keskussairaalan vaativan kuntoutuksen osastolta. Jouduin tänne aivoinfarktin seurauksena 27.11.
Olen siis nostamassa soten alijäämää. Kuten myös täällä oleva entinen paperityömies Tarmo Takkinen sanoi, olemme kalliita miehiä.
Edessä on pitkä ja vaativa kuntoutus. Onneksi äly toimii yhtä huonosti tai hyvin kuin ennenkin.
Ja puhekin soljuu päivä päivältä paremmin.
Laaki on nyt lyönyt myös suomalaista tanssikulttuuria pahasti. Edessä on pitkä ja vaativa kuntoutus. Jaloilleen nousuun tarvitaan apua yhteiskunnalta, mutta myös ohjelmatoimistoilta ja tanssiyleisöltä,
meitä järjestäjiä unohtamatta. Mikään ei tule olemaan ainakaan aluksi niin kuin ennen.
On erikoista, jos esimerkiksi ohjelmistojen hinnat nousevat, vaikka kysyntä laskee. Kyse on reviiritaistelusta, koronan jälkeen ohjelmaa ostetaan yhä enemmän ohi toimistojen ja käytetään arvonlisäverottomia orkestereita. Hyvän kautta ajateltuna ohjelmistojen hinnat laskevat ja niin sanotut tuntemattomat orkesterit saavat esiintymistilaisuuksia entistä enemmän. Tavallaan tanssienjärjestäjin valta kasvaa, eikä siinä mitään väärää ole.
Tanssipaikat selvisivät koronasyksystä hienosti. Tansseja pidettiin, tartuntoja ei levitetty muutamia poikkeuksia paitsi. Ei Napiksellakaan. Jotain teimme siis oikein onnistuessamme järjestämään huvitilaisuuksia epidemian aikana.
Toisin on laita ravintoloiden suhteen. Kuten olemme valitettavasti joutuneet huomaamaan viime päivien aikana.
Mutta kansalaiset olivat kauhuissaan. Somessa kirjoiteltiin vaikka mitä. Oli kuin joku patoutuma, katkeruus ja viha tansseja kohtaan olisi löytänyt purkautumisreitin.
Sama ajatusmaailma on opetus- ja kulttuuriministeriössäkin. Jo toisen kerran meille on ilmoitettu, että emme ole tapahtumienjärjestäjiä, eikä toimintamme ole vakiintunutta. Jokainen vähänkin älyssään oleva ymmärtää sekä taloudellisen että sosiaalisen merkityksen, mikä Napiksen kokoisella tanssipaikalla täysillä toimiessaan on, muusikoita unohtamatta.
Jonkinlainen sota-ajan tanssikieltohenki on nyt vallalla ja tasapuolisuus on täysin unohdettu. Kun joskus tapaan muutaman kansanedustajan, joitain v…maisia kysymyksiä esitän. Esimerkiksi tästä on yhden rauniokaupunkiyhdistyksen saama avustus. Ette muuten arvaa, kuka sen myöntänyt. Aivan oikein. ”Ne helvetin keskoset” edellä mainitussa ministeriössä. Määritelmä on lainattu Tuntemattomasta Sotilaasta.
Joku jääkiekkopomo sanoi televisiossa, että mekin olemme antaneet yhteiskunnalle, nyt olisi yhteiskunnan vuoro antaa meille. Samanlaiset ajatukset ovat myös minulla.
Mutta valoa on näkyvissä, rokotteen myötä. Saadaan pandemia kuriin, tartuntojen määrät laskuun ja ensi kesänä taas tanssitaan.
Joulun odotusta!
Pertti Granqvist
Sotkamon Nuorisoseura ry:n hallituksen jäsen,
ohjelmisto- ja markkinointi tiimin jäsen