Sairaalassa on aikaa lukea. Olen lukenut täällä ollessani viimeksi Frederikistä kertovan kirjan nimeltään Harva meistä on Frederik.

Sitä ennen luin Niilo Kosolasta ja 1930-luvun poliittisesta kuohunnasta kertovan kirjan. Palaan aiheeseen myöhemmin plokeissani.

Frederikin kirjasta löytyi minullekin tuttu kaveri, kajaanilainen Gunnar.  Hänellä on sama sukunimi kuin Katinkullan perustaneella kaimallani. Lisäksi molemmat ovat liikemiehiä.

Reetun kirjassa kerrotaan kajaanilaisen Gunnarin olleen hänen keikoillaan liiketoimiaan harjoittamassa. Siihen aikaan tanssipaikoilla ei ollut minkäänlaisia anniskeluoikeuksia. Kerran myyntivarasto oli pitänyt viedä Reetun keikkabussiin Liikkuvan Poliisin partion tehdessä yllätysiskun.

Keikkabussiin ei virkakunnalla ollut lupa mennä. Tapahtumapaikka taisi olla Sodankylä.

Gunnarin linja-autosta tehdyllä hevosenkuljetusautolla ajoin muutaman keikan kesällä 1984. Seuraavan kerran tapasin Gunnarin 1990-luvulla Naapurinvaaralla. Gunnar, helvetin hyvä tangojen tulkitsija kävi laulamassa saatuaan orkesterilta luvan.

Sattui toistakymmentä vuotta sitten. Vanhin poikani oli ajanut Nurmes-tietä sateisena syyspäivänä Juurikkalahdesta kohti Sotkamoa. Ajoradalla oli viittilöinyt pienikokoinen mies.

Poika oli pysähtynyt kysymään, että mikä hätänä.

 

Tiellä heiluneen miehen autosta oli loppunut bensiini. Mies oli Gunnar. Hän oli ihmetellyt, miksei kukaan ollut pysähtynyt auttamaan. Kymmeniä autoja ajoi ohi. Olipa tosiaan erikoinen tapaus, ettei kukaan pysähtynyt. Poika otti Gunnarin kyytiin. Takapenkillä irvisteli pojan hirvikoira. Gunnar oli todennut, että kumma koira kun ei m…laista hauku. Gunnarille oli selvinnyt, että kenen poika hänet kyytiin ottanut nuorukainen oli. Bensaa haettiin Sotkamosta ja Gunnarin matka jatkui.

Seuraavana sunnuntaina Kajaanin raveissa kansallispukuiset naiset piirittivät minut, kertoen kuinka hyvin olin lapseni kasvattanut. Piti heti kertoa vaimollekin tunnustuksesta.  Koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen ole moista tunnustusta saanut.

Reetun kirjassa kerrotaan myös Gunnarin kautta tehdyistä hevoskaupoista. Kyseisten hevosten nimet eivät kuitenkaan komeilleet urheilusivujen otsikoissa.

Tanssitoiminta oli menneinä vuosikymmeninä tavattoman vilkasta myös talvella.  Kesälavojen suljettua ovensa syksyllä tansseja pidettiin eri seurantaloilla.

Jännä juttu sinänsä oli se, että seurantaloista oli Kainuussakin paljon joidenkin muiden kuin vasemmistolaisten järjestöjen. Talvitanssipaikkojen ykköstä, Kajaanin Kansanpirttiä paitsi. Sotkamossa Työväentalo ja Suonenvaaran Käpylä, samoin Ämmänsaaressa Työväentalo olivat vasemmiston linnakkeita. Ämmänsaaressa on myös Nuorisoseuratalo. Kuten oli Rientola Sotkamossa. Unohtamatta Ylivieksin Vesan taloa Kellojärven pohjoispäässä Kuhmossa.

Sotkamon Tökärillä tein jutun maaliskuussa 2008 Erkki Junkkarisesta ja eläkeläisten omaksi Elvikseksi kutsutusta Eero Avenista.

Kuvassa Sotkamon työväentalo.

Tuhkakylän Urkki ja Tipaspohja muun muassa edustivat maamiesseurojen sekä urheiluseurojen tanssitaloja.

Parhaimmillaan Urkille kuljetettiin Kajaanista tanssiväkeä useilla linja-autoilla. Toimintaa pyöritti urheiluseura Tuhkakylän Pellet.

Tanssipaikka varmisti seuran kassavirran riittävyyden. Sponsoreilta ei rahaa tarvinnut kerjäämään lähteä.

Tuohon aikaan tunnetuimmista orkestereista väännettiin hauskoja slogaaneita.  Kun soittaa Martti Lappi, seisoo tappi tai siellä soittaa Leo Rönkä, on ovella pönkä.

Sotkamolainen H-band tunnettiin lempinimellä Kokkovaaran Renegates.  Ulla Tapaninen oli solistina.

Käykää katsomassa Youtubesta Viis bee kuuskytkuus vuodelta 1977.

Kaupunginteatterin kapellimestari Tapani Hyvönen on samaa porukkaa. Kuin myös hänen veljensä Erkin poika Janne, pesäpalloilija ja kunnanvaltuutettu. Jannen ukki Huuko Hyvönen oli aikansa tunnetuimpia kainuulaisia poliitikkoja.

Huukon huki – Kainuun tuki, komeili maitolaitureiden vaalimainoksissa.

H-band säesti tarvittaessa sen aikaisia tähtisolisteja.

H-bandin basisti Olli Pautola kertoi olleensa uransa huipulla säestäessään Esa Pakarista Kuhmon Sokoksen katolla.

 

Talven ajan megatansseja olivat joulun väliyön tanssit ja Tapanintanssit. Naapurinvaaralla suunniteltiin tänä vuonna Tapanintanssien järjestämistä. Hankkeesta luovuttiin. Koska, koronatartuntojen määrä alkoi nousta turhan suuriin lukuihin. Omat riskinsä pitkien pyhien aikana järjestettävissä tansseissa on. Menee herkästi lettijenkan tanssimiseksi.

Lettijenkka on sitä, kun mies pyörittää puolisoaan tukasta ja järjestyksenvalvojat yrittävät saada osapuolet erilleen.

Vuosi sitten käytiin Ämmänsaaren Työväentalolla. Joulun väliyön tansseissa soitti Tuovilat-niminen orkesteri.

Väkeä ei tungokseen saakka ollut, mutta tunnelma kohdallaan. Lattia ei ollut aivan yhtä liukas kuin Viitostie Konivaaran rinteessä.

Konivaara on Hyrynsalmella. Hyrynsalmella oli myös legendaarinen Iskun talo. 1970-luvulla talvitanssipaikkojen suosituimpiin kuulunut paikka.

Olin muutaman kerran Transettibussin kuskina. Savosta saakka ajettiin Jerusalemiin eli  Hyrynsalmelle tansseihin.  Meitä oli 5-10 nuoren miehen porukka.

Ajoin, vaikka olin alaikäinen ja tietysti kortiton.

Kerran lähtöä tehdessä huomattiin Transetin kardaanin ja myös kytkimen tulleen käyttöikänsä päähän. Ei uskallettu pitkälle matkalle yötä vasten lähteä.

Jälkeenpäin kuulimme tuona iltana poliisien kyselleen Iskun talon pihamaalla vaalean sinisellä Transitilla liikkuvasta porukasta. Paikallisten lisäksi asialla olivat olleet Paavo Pahtan johtamat Lentävät.

Epäilimme ilmiantajaksi Transetissa ryypyllä käyneitä Hyrynsalmen tyttöjä, joille kävi selväksi ikäni. Kaksi tyttöä vietiin kotiinsakin lähelle Heikki Koskelon isän kotitaloa.

 

Vai olisiko vetänyt herneen nenäänsä XL-kokoinen nuori nainen. Nainen pyysi meiltä kyytiä muutaman kilometrin päähän.

Auton omistaja, savolainen vääräleuka ei suostunut pyyntöön. Hän perusteli sitä sillä, että poliisien pysäyttäessä joutuisi auton omistaja maksamaan ylikuormamaksun.

On voinut käydä niinkin, että tytöiltä tiedon saivat paikalliset pojat ja kateuksissaan ilmoittivat poliisille meistä.

Tanssilattialla meidän porukalla oli vientiä ja muutaman kerran minuakin tönittiin oviaukossa siihen malliin, että alkavaa pillukateutta leijui ilmassa.

Transettireissuista kuitenkin luovuttiin.

Joulu on kiitoksen ja ylistyksen aikaa. Kuten edellisessä kerroin, Sotkamon Nuorisoseura sai Opetus- ja Kulttuuriministeriöltä avustuksen.  Kuin myös Kansanpirtti ja monet kainuulaiset järjestöt, Sotkamon Vasemmisto ja Heinämäen Kyläseura muun muassa.

Puoliksi kepulainen kyläseura sai 3 000 euroa ja vasemmisto 5 000 euroa.

Virallisesti poliittista ohjausta ei ole olemassa. Uskoo ken tahtoo. Mainituista avustuksista kuitenkin kiitos kuuluu korpikansanedustalle Merja Kyllöselle. Olimme kertoneet suullisesti ja sähköpostilla Merjalle koronan aiheuttamasta ahdingosta kuten muillekin Kainuun kansanedustajille. Kukaan muu kuin Merja ei ole edes viitsinyt vastata.

Kiitos Merjalle. Olet pitänyt edustamasi maakunnan puolta.

Rauhoitutaan jouluksi. Tapanina jännätään, että tuleeko Sauli Meriläisen vetämän kimpan omistamasta Elian Webista kauden eniten tienannut ravuri.  Eliot Web starttaa Tapanina Solvallassa.

Pertti Granqvist

Sotkamon Nuorisosura ry:n hallituksen jäsen,

ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä