Parempaa Uutta Vuotta!
Ensiksi kiitos kansalaisille palautteesta. Erityisesti kuvakollaasista saadusta. Teen toisen kollaasin kun vain ehdin sekä jaksan.
Ei täällä isossa sairaalassa vain maata ja kirjoitella joutavuuksia tai plärätä muistikortteja. Erilaista kuntoutusta on lähes joka arkipäivä.
Nuorisoseuran aloittaessa tanssitoiminnan lähes 30 vuotta sitten Naapurinvaaralla, oli asuntoauto tai asuntovaunu harvinainen näky. Jos illan aikana oli viisi vaunua tai autoa, niin sitä ihmeteltiin jo ääneen.
Uudella vuosituhannella parhaina iltoina saattoi vaunuja sekä autoja olla 50. Ongelmia alkoi syntyä, koska yhteisistä pelisäännöistä oli eriäviä näkemyksiä.
Asuntoautojen ja -vaunujen määrän kasvu on näkynyt mm. Naapurinvaaran Huvikeskuksen pysäköintialueella. Kuva PG.
Karavaanarit olettivat tulevansa leirintäalueelle. Meidän järjestäjien mielestä oltiin pysäköintialueella.
Vika ei ollut yksin karavaanareissa. Meidänkään viestintä ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Vastaukset riippuivat siitä, että keltä kysyi. Vähän kuin tuolla itäisessä, sinänsä ystävällisessä naapurimaassa.
Seurasi suukopua ja kärkevää kirjoittelua sosiaalisessa mediassa.
Viime vuosina tiedostimme tilanteen ja terävöitimme toimintaamme sekä ohjeitamme.
Yksi toimenpiteistämme on lisätilan rakentaminen autojen ja vaunujen parkkeeraamista varten niin sanottuun teatteriparkkiin. Paikkaan, josta on suora näköyhteys tanssipaikalle, eikä ole turhan pitkä matka ryypyllä käyntiin.
Parkkitilaa tulee lisää sitä mukaa, kun saadaan täytemaita.
Koronakesänä on asuntoautojen ja asuntovaunujen määrä kasvanut. Kasvun voi havaita liikenteessä ilman myyntitilastojen lukemistakin. Eivätkä nämä liikkuvat kodit ole muutaman tonnin kotteroita, kuten oli meidän perheen asuntoauto. Se oli vanha linja-auto.
Kerran olisimme siirtäneet väärin pysäköidyn asuntoauton Naapurinvaaralla, auton kuljettaja ei kertomansa mukaan ollut ajokuntoinen.
Auton kuljettaja ja todennäköisesti omistaja ilmoitti, etteivät tällaisia sadantuhannen euron kamppeita möhömahaiset kusipäät siirtele.
Siinäpä sai talkoolainen makkaroiden lisäksi kaupan päälle kuvauksen sekä ulkonäöstään että luonteestaan.
Liikkuvien kotien määrän kasvu on näkynyt Napiksellakin. Muutaman sadan ihmisen tansseissa oli kymmeniä asuntoautoja sekä asuntovaunuja viime kesänä.
Keisarilla ei taaskaan ollut uusia vaatteita. Tuo vanha, tunnettuun satuun perustuva lausahdus tuli mieleen Sotkamon kirkonkylän Masterplanista.
Kerrataan vielä kerran tuo satu. Sadussa kerrotaan, kuinka kaupunkiin tulee kaksi kulkijaa, jotka ovat vaattureita. Keisari, joka pitää suuresti uusista vaatteista, palkkaa heidät räätälöimään keisarille uudet vaatteet. Vaatturit väittävät vaatteiden näkyvän vain älymystölle ja tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät näkisi vaatteita ollenkaan. Näin ollen keisari ajattelee tämän olevan hieno sijoitus, kun hän saisi tämän avulla selville, ketkä hänen virkamiehistään olisivat kykenemättömiä tehtäväänsä.
Sotkamon Masterplan näyttäytyy vain älymystölle, mutta tyhmä kansa ihmettelee, että miksi keisarilla ei ole uusia vaatteita.
Käsittääkseni Masterplaniin tulleet ehdotukset ovat olleet lähinnä faceliftia ja feikkia. Uusia ideoita ei ole kehiin heitetty.
Sotkamon kirkonkylän elävöittäminen tapahtuu saamalla ihmisiä keskustan kaduille, torille ja kauppoihin. Kuva PG.
Rakennusten ulkoasun ehostaminen ja kukkaistutukset ovat kivoja juttuja, mutta ihmisiä torille ja asiakkaita kauppoihin ne eivät tuo.
Sitten tämä ilmastonmuutos. Pitäisikö kyläkuva olla samanlainen kuin Jöllin muovikassissa? Pitkäkaulainen hevonen kärryihin valjastettuna. Jöllin ensimmäisen kaupan ja leipomon edessä torin puolella 1930-luvulla.
Kyseinen hevonen on muuten paikallinen suomenhevosen rotumuunnos, Juholankylän hevonen. Tavallista pitempi kaula on kehittynyt aidan yli naapurin puolelle kurkkiessa.
Eräänlaisen evoluution tulos siis.
Sotkamon kunta rakensi 1980 Hotelli Tuliketun. Oli ennenkuulumatonta, että kunta lähti mukaan majoitus- ja ravintolabisnekseen.
Hyvä, että lähti. Tuliketusta muodostui koko kylän bilepaikka.
1990-luvulla Napiksen tanssien päätyttyä tanssilipulla pääsi yökerhoon. Järkkärit pääsivät salin halki ulottuvan jonon ohitse kuin mafian miehet ja naiset Pietarissa.
Kerrankin syksykesäisenä yönä yökerho oli kuin ammuttuna täynnä. Ulkona hortoili pariskunta kysellen taksia. Olivat menossa Katinkultaan. Lupasin viedä heidät Katinkultaan, suurta mutkaa kotimatkaan ei siitä tullut. Matkalla mies tunnisti minut Napiksen järkkäriksi. He olivat tulleet onnikalla Tulikettuun ja todettuaan paikan olevan täynnä päättäneet lähteä majoituspaikkaansa.
Antoivat väkisellä 20 markkaa kyydistä.
Useissa yhteyksissä olen esittänyt karavaanialueen rakentamista kunnan maille Hiukkaan. Aikoinaanhan siellä oli leirintäalue. Myös tuntemani karavaanarit ovat ihmetelleet sellaisen puuttumista. Koljonvirta Iisalmessa, Ounaskoski Rovaniemellä ja Törnävä Seinäjoella sekä Rauhanlahti Kuopiossa ovat esimerkkejä asutuskeskuksen kupeessa olevista leirintäalueista.
Naapurinvaaran Lomakeskuksen hienossa leirintäalueessa ei ole muuta vikaa kuin se, että alue sijaitsee liian kaukana kirkonkylästä ja Kattivankkurit ovat aina täynnä. Eikä kirkonkylä ole oikein hököllä noin sijaintinsa puolesta Kattivankkureista katsottuna.
Olisipa Hiukanharjulta mukava kesäisenä iltana ajella tavallisella tai läskipyörällä katsomaan pesäpallo-ottelua ja sen jälkeen mennä terassille sekä mennessä piipahtaa ruokakaupassa. Hakemassa evästä grillattavaksi nuotiolla Sapsojärven rannassa. Sillä välin kun leirintäalueen sauna lämpiää tai saunomisen jälkeen. Sen sijaan, että vaunu tai auto on kirkonpihalla, venesatamassa, kunnantalon pihalla, Tökärin pihalla tai entisen Piipposen liiketalon paikalla.
Karavaanarit ovat porukkaa, jotka eivät ruokaa tai lenkkitossuja verkkokaupasta osta reissussa ollessaan.
Masterplanista ei tietääkseni karavaanialuetta löydy, mikä ei sinänsä uutiskynnystä ylitä.
Kirkonkylän elävöittäminen vaatii ihmisiä alueelle. Pitää keksiä muitakin keinoja matkailijoiden viipymän pidentämiseksi kuin taajama-alueen nopeusrajoituksien alentaminen.
Tarvitaan myös asuntoja ihmisille. Sekä Tuliketun uudelleen keksiminen vaikka leirintäalueen muodossa.
Sotkamossa on muuten monta pientä kulkijaa hämmästyttävää asiaa alkaen siitä rumasta häkkyrästä Hirvensaaressa päättyen kauniiseen Syntiniemeen.
Voisi näihin paikkoihin laittaa isot taulut, missä kerrottaisiin, että mistä on kyse.
Syntiniemen kohdalla taulussa kerrottaisiin paikan saaneen nimensä kesäisenä päivänä 1800-luvun lopulla.
Sopalasta olivat karanneet hevoset ja niitä etsimään laitettiin laiskansutkea renki. Hän kiipesi Syntiniemen nokassa koivuun tähystämään, että nouseeko Akkoniemen eli kirkonkylän puolelta mistään hevoslauman kavaltavaa pölyä.
Ei noussut. Vaan koivun alle talutti läheisestä pappilasta kirkkoherra verevän piikaihmisen, nosti naisen hameen ylös ja sanoi:
”Täältä näkyy koko Jumalan ilo, armo ja autuus.”
Renki ei malttanut olla toteamatta koivunoksalta:
”Kato samalla, että näkyykö sieltä, missä on Sopalan hevoset.”
Pertti Granqvist
Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen ja
ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen