"Millä kantilla oli kuu ollut tuolloin Mujehoulun päällä?"
Viime viikonloppuna kylillä kyselivät, että mikä on plokin aiheena seuraavaksi.
Lupasin tulossa olevan erotiikkaa, kosmetiikkaa, romantiikkaa ja retoriikkaa, vaan ei kuitenkaan hydrauliikkaa.
Eli kuten tuolla luovutetussa Karjalassa ennen sotia oppineet ihmiset sanoivat Pogostan raittia kulkiessaan: Hyvä pagina, aiheena vagina.
Tässä sitä tulee:
Telkussa Nelosella pyörii ohjelma Temptation Island, jossa sinkut viettelevät parisuhteessa olevia miehiä ja naisia. Ja parisuhteessa olevat miehet sekä naiset sinkkuja.
Kesällähän ohjelmaa kuvattiin Sotkamossa, kävivät yhden session kuvaamassa Napiksellakin. Nyt esitettävien Temppareiden jaksot on kuvattu Levillä.
Levillähän on se kuuluisa ravintola Hullu Poro. Viron kielellä Hollu Piro.
Yksi nyt telkkarissa pyörivän ohjelman tähdistä on tyttö naapurista, valtimolaiset sukujuuret omaava Anna ja hänen nurmeslainen poikakaverinsa Vee Pee.
Kyseinen pariskunta on kummastuttanut ja ihastuttanut katsojia vapaalla suhteellaan, missä sallitaan myös muiden kuin oman puolison kanssa seksin harrastaminen. Lähinnä Anna on tätä toimintamallia harrastanut.
Ohjelman juontaja Sami Kuronen totesikin huomanneensa jo kahden tunnin erossa olon poika- tai tyttökaverista riittävän siihen, että vierasta ryhdytään lääppimään.
Kuten tuossa mainitussa ohjelmassa, vaihtoehdot ovat viekku, lusikka tai all-in.
Naapurinvaaran Huvikeskusta ympäröineet lepikot tarjosivat suojan tanssien aikana tai jälkeen näille harrastuksille.
Varsinkin loppukesästä maa oli kuiva ja ruohon peittämä. Elokuun lopulla toki saattoi yökaste kostuttaa ruohikon. Vaan ei pieni yökaste menoa haitannut, päinvastoin.
Eikä siellä oltu viekussa tai lusikassa. Se oli all-in.
Olen itse omin silmin nähnyt 90-luvun tansseissa useita naisia, joiden puseron selkämyksessä oli ruohoja ja muuta maaperästä tarttunutta törkyä. Oli siis unohtunut kopistelematta kuuman lepikkosession jälkeen.
Puhumattakaan siitä, kuinka monella naisella oli 60-70 luvulla tanssileningin selkäpuolella ruohoja tai lepänlehtiä.
Juhannusaaton tansseihin saattoi saapua tuhat neitsyttä ja väliyön puolella lähti vain 50 kohti kotiaan.
Se oli sitä varsinaista all-in -aikaa.
Ihan tällä vuosituhannella sattui seuraava tapaus:
Kauniina elokuisena sunnuntaina soitti Vuokatissa majoittuneeksi esittäytynyt nainen. Hän kertoi olleensa edellisenä yönä tansseissa ja hukanneensa puhelimen. Epäili puhelimen jääneen linja-autoon.
Hän kertoi soittavansa kaverinsa puhelimesta, johon voisi soittaa puhelinta koskevissa asioissa. Soitin edellisenä yönä linja-autoa kuljettaneelle kaverille. Puhelin ei ollut jäänyt linja-autoon.
Puhelimen omistaja pyysi, että voisinko käydä Naapurinvaralla katselemassa ja kuuntelemassa hänen puhelintaan.
Nainen kertoi puhelimensa numeron lisäten virtaa puhelimessa riittävän.
Sanoin hänelle ajavani töihin Naapurinvaaran kautta. Ei se niin iso vaiva ole.
Ilma oli tosiaan kaunis ja aurinkoinen kuin ennen vanhaan osuuskauppajuhlien aikaan. Hiippailin ensiksi linja-autopysäkin luona ja yritin soittaa naisen sanelemaan numeroon. Ei kuulunut muuta kuin Laurilan rinnettä kiipeävän moottoripyörän ääni.
Soitin hänelle ja tiedustelin, jotta olisiko muuta paikkaa, minne puhelin olisi voinut jäädä. Nainen sanoi puhelimen voineen jäädä narikan luokse tai tanssisaliin.
Kiertely sisätiloissa ja soittaminen annettuun numeroon ei tuottanut tulosta sekään. Eikä terassiltakaan nakkikopin luoltakaan puhelinta löytynyt tai ääniyhteyttä saatu.
Soitin taas naiselle ja taisin aika tiukkaan sävyyn kysyä, että missä hän on kaiken kaikkiaan liikkunut?
Hetken kakosteltuaan nainen kertoi kävelleensä makkaran myyntirakennuksen kohdalta lähtevää kärrytietä metsän siimekseen.
Hoksasin kyseessä olevan Seppälään ja Perttulaan menevän kärrytien. Kävelin tietä noin 30 metriä ja laitoin puhelimen soimaan. Oikealta metsästä kuului puhelimen soittoääni, legendaarinen Mäkitorppa.
Kärrytieltä noin 15 metrin päässä puhelin soi suuren kuusen lähellä. Puhelin oli pudonnut hirvenmakausta muistuttavan painautuman kohdalle. Vankka heinikko oli painautunut melkein maata vasten.
Otin puhelimen ja soitin naiselle ilouutisen.
Hän halusi tietää, että millaisella autolla tulen Vuokattiin ja milloin.
Kerroin auton värin, merkin ja saapuvani Vuokattiin noin 19 minuutin päästä.
Nainen oli tullut muutaman sadan metrin päähän majoituspaikastaan minua vastaan, lähtenyt lenkille.
Laitoin heti merkille, että vaikka naisten ulkonäköä ei pitäisi arvioida, niin hän oli todella kaunis sunnuntaina päivälläkin ilman meikkiä ja verkkareissa.Juhlitun yön jälkeenkin. Kävi ilmi hänen tulleen Vuokattiin usean miehen ja naisen seurueessa. Miehet olivat jääneet majoituspaikkaan juopottelemaan, naiset nousseet tanssibussin kyytiin.
”Ei nuo meidän miehet osaa tanssia”, nainen kertoi. Jos nenäni ei väärässä ollut, taisi juhlajuomat vielä lievästi tuoksahtaa tai sitten oloa oli korjattu aamupäivällä.
Ojensin hänelle puhelimen. En malttanut olla kommentoimatta:
”Oliko viime yönä kirkas tähtitaivas?”
Nainen punastui hiusrajaa myöten ja nyökäytti päätään. Jatkoin juttua sanomalla Kainuussa vallitsevan korkeapaineen alueen ja siksi olevan näin hienot säät. Yölläkin kirkas taivas, tähdet näkyvät ja kuutamo.
Kuten ennen Tallinnassa alla bugatsova, yllä tähtitaivas.
Nainen kysyi, että paljonko hän on velkaa puhelimen tuonnista? En olisi ottanut mitään, mutta hän työnsi 20 euroa paitani taskuun.
Jälkeenpäin mielessäni harmittelin, etten pyytänyt naista kanssani katsomaan puhelimen löytöpaikkaa.
No hyi, pois tuollainen minusta. Minähän olen rehellinen metsänhoitoyhdistyksen mies.
Sunnuntaisen iltavuoron aikana mietin, että mitä kello oli edellisenä yönä näyttänyt lepikkosession ollessa kuumimmillaan. Millä kantilla oli kuu ollut tuolloin Mujethoulun päällä? Heijastaen säteitään siniseen veden pintaan, taustalla Vuokatin vaarojen siluetit.
Mitä kappaleita oli orkesteri soittanut sillä hetkellä?
Oliko soinut Kari Tapion kappale
”On täällä niin monta yksinäistä, mutta niin paljon kiellettyä rakkautta.” Vaiko tunnettu loppuillan hidas ”Kielletyt tunteet.” Ehkä humppa ”Mahtava peräsin, pulleat purjeet” on voinut soida tai valssi ”Keinussa kesällä kerran.”
Ja Napiksen lepikossa toisen kerran.
Naapurinvaaran kauniissa maisemissa on tapahtunut kaikenlaista. Kuvan henkilöt eivät liity tekstissä kerrottuun tapahtumiin.
Tunsivatko osapuolet entuudestaan toisensa, vai oliko satunnainen kohtaaminen kyseessä? Veikkaisin, että osapuolet tunsivat entuudestaan .
Oli kuitenkin niitä kertoja, ettei tarvinnut olla viekussa eikä lusikassa. Se oli all-in. Ei kuivaharjoittelua, vaan mentiin päätyyn saakka.
Muutama vuosi myöhemmin tunnistin nyt puheena olleen naisen juhannuksen aaton tansseista otetusta kuvasta.
Vanhoista asioista tuoreempiin tapauksiin. Lukiolaisten bileet Vuokatissa eivät edustaneet suurinta viisautta ja yhteiskuntavastuun kantamista.
Ymmärrän, että abien mieli tekee viinaa ja vastakkaisen sukupuolen seuraa, mutta ymmärsivätkö he vaarantavansa ylioppilaskirjoitusten järjestämisen Sotkamossa.
Todennäköisesti eivät.
Yksi tartunnan saanut kirjoittajien porukassa ja se oli siinä.
Tästä tuli mieleen tapaus vuosien takaa. Kotipaikkakunnaltaan Vuokattiin tulleet urheilulukiolaiset pitivät sunnuntaina illalla bileitään Sompalassa.
Kansantarinan mukaan kerran Sompalan bileistä lähti lukiolaispoika ostamaan kondomeja uimahallin kahviosta. Poikaa tietenkin ujostutti mennä kahvion tiskille, varsinkin kun kahviossa istui opiston latukoneiden kuljettajat Klemetti, Lauronen ja Vähä-Kilpeläinen sekä kumppanit.
Poika yritti mahdollisimman hiljaa myyjälle kuiskata haluavansa ostaa Sultaneita. Kahvilan myyjä kuuli väärin. Hän kuuli pojan haluavan sulkapalloja.
”HitaIta vai nopeita”, kysyi myyjä.
Poika ei vastannut kysymyksen, vaan poistui juoksujalkaa kahviosta.
Kyseisen pojan olisi kannattanut muistaa vanha sananlasku ”koululaisille Koulunäkki, yläkoululaisille Juomunäkki.”
Pertti Granqvist
Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen
ja ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen