Niilon ja Kaarinan lisäksi kuuluivat Matti. Heikki ja Arttu.
Maailma ja erityisesti maaseutu oli todella erilainen 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Jos näkökulmana on tanssipaikkojen määrä ja tanssipaikkoja kiertävät orkesterit, ei nykypäivänä voi kuvitellakaan sitä maisemaa ja elämää mikä maaseudulla tuolloin avautui. Maaseuduksi lasketaan tässä myös pienet, muutaman tuhannen ihmisen kirkonkylät.
Tanssipaikka oli jokaisella kirkonkylällä sekä useammalla sivukylällä. Järjestettiin humppatansseja ja konkareita.
Sain käsiini Kainuun naapurissa Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttaneen tanssiorkesterin taipaleesta tehdyn lehtileike- ja valokuvakansion.
Kyseessä on Huovisten veljesten ja yhden tyttären orkesteri Kestilästä. Perheessä oli ollut 14 sisarusta. Heistä orkesterissa neljä veljestä ja yksi siskoista.
The Brothers-nimellä aloittanut orkesteri muutti aika pian nimekseen Huovisen veljesyhtye. Tanssi-ilmoituksissa mainittiin erikseen, että solisteina olivat Nikke ja Kaarina. Usein järjestäjät mainostivat kokoonpanoa Huovisen humppayhtyeenä.
Kärsämäen Katajalla on vuoden tapaukseksi mainittu, kun siellä esiintyi ELF Katri-Helenan taustalla. Seuraavan päivänä konkareissa Veikko Tuomi Huovisten säestämänä.
Ehkäpä nimenmuutos johtui yleisön luomista paineista. Elettiin aikaa, jolloin tanssilavoille kokoontuneet nuoret vaativat orkesterit soittamaan jytää. Muunlaisiakin vaatimuksia oli. Erityisesti Länsirannikolla eli Pohjanmaan maakunnissa saattoi lavan eteen ilmestyä harteikkaita miehiä vaatimaan kirosanojen säestyksellä soittamaan tangoa. Pahimmassa tapauksessa orkesteri joutui poistumaan järjestysmiesten suojaamina kotimatkalle.
Siksi järjestäjät koettivat saada samalle illalle sekä nuorisoa että vanhempaa väkeä miellyttävät orkesterit esiintymään.
Huovinen orkesterin kuvissa oli neljä enemmän tai vähemmän Jorma Kääriäisen oloista miestä sekä nätti nainen.
Vuonna 1973 Muhoksella keikkailun aloittanut orkesteri oli jo vuoden 1974 puolella kesäkuun 8. päivänä esiintymässä Utajärven Lavalla Karman kanssa.
Karma ei vielä ollut tehnyt hittikappalettaan ”Hyvää Huomenta Suomi”, se ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Mutta nuorisoon vetoava orkesteri oli jo tuolloin. Huovisten orkesterille lienee jäänyt perinteisemmän tanssimusiikin esittäminen.
Järjestäjät koettivat saada samalle illalle sekä nuorisoa että vanhempaa väkeä miellyttävät orkesterit esiintymään.
Oulun Tarmolassa oli Huovisen yhtye soittanut ennen tansseja jytäkappaleen, järjestysmies oli juosten tullut kieltämään moisen musiikin, ettei ulkona oleva yleisö kuule.
Viihdepysäkki Hyttikoskella Rantsilassa oli jokaiselle jotakin, kun vappuna 1975 pidettiin tanssit kolmena iltana peräkkäin. Aattona oli Ai Ai Expressin lisäksi ”Huovisen humppayhtye” ja kello 23.00 alkaen Keijo Marko.
Hyttikoski ja Sipola olivat Rantsilan tanssipoaikkoja. Kestilän seurantalolla Huoviset esiintyivät kotikentällään.
Väliyönä 3.5 esiintymässä oli Gunnar ja Kassu Lehtosaaren humppayhtye Rantsilasta ja rokkipuolen hoiti ilmoituksen mukaan Tapsa.
Vapunaaton keikka toi myös yhden vuoden parhaista tileistä punaisella Ladalla soittokamppeita sisältänyttä kärryä vetäneelle Huovisen orkesterille, tasan tuhat markkaa. Euroissa noin 170.
Toki rahan ostovoimakin oli parempi. Keskituloisen, 2 000 markkaa ansainneen duunarin tuloista vuonna 1975 päivittäiseen ruislimppuun meni markka, tupakka-askiin kaksi markkaa ja viikonlopun kossupulloon 26 markkaa.
Tansseihin liput maksoivat 5-10 markkaa. Hyttikosken vappuaattobileisiin 10 markkaa. Jos esiintyjäkulut ja mainoskulut ovat olleet arviolta 3 500 markkaa, niin 500 lipulla on tanssienpitäjän pää reilusti pinnalla Huomioiden vielä ravintolan ja mahdollisen narikan tuotot. Vappuna vuonna 1975 tuhannenkaan rikkoutuminen tai suurempikaan yleisömäärä ei ollut mahdotonta. Olihan parhaillaan Hyttikoskella ollut 4 000 tanssijaa 1970-luvulla.
Eläkeläisille ei vappuaaton tanssien pääsylipusta alennusta annettu. 1970-luvulla oli toisilla tanssipaikoilla tapana päästää eläkeläiset puolella hinnalla.
Seuraavana vuonna eli 1976 Huovisen orkesterilla tuhannen ja yli tuhannen markan keikkoja oli ollut jo useampi. Vuosi vuodelta keikkapalkkiot kasvoivat ja olivat nelinumeroisia lähes järjestään.
Orkesteri myi itseään. Ohjelmatoimisto ei keikkapalkkioista osille päässyt.
Lehtileikkeistä löytyy laajemmallakin alueella tunnettuja tanssipaikkoja. Ja ihan tuntemattomia suuruuksia.
Täytyy myöntää, etten ollut ennen lehtileikekirjan näkemistä kuullutkaan edellä mainitusta Utajärven Lavasta. Netistä löytyi kuva Utajärven Kuohun lavasta. Lieneekö sama paikka?
Koska kyseiselle lavalle ovat tanssi-ilmoituksen mukaan ajaneet linja-autotkin.
Pohjois-Pohjanmaalla 1970-luvulla kuuluisia paikkoja kylien tanssitalojen lisäksi olivat Mäntylinna Pyhännällä, edellä mainittu Hyttikoski, Pateniemi, Hietasaari, Kärsämäen Kataja sekä Nivalan Tuiskula ja Sipola Rantsilassa.
Hyttikoski oli lähellä nelostietä sijainnut suurtanssilava.
Rantsilassa taisi olla kilpailu kahden toisistaan poikkeavan aatesuunnan välillä. Hyttikosken taustalla oli TUL:n urheiluseura ja Sipolan SVUL:N urheiluseura.
Näissä kaikissa Huovisten orkesteri esiintyi monen muun paikan lisäksi.
Yhtä aikaa monien kuuluisuuksien, muun muassa Katri-Helenan, Jukka Kuoppamäen, Juice Leskisen, Rauli Badding Somerjoen ja Erkki Junkkarisen kanssa.
Pateniemen suurkonkareissa helmikuussa 1976 oli Veikko Tuomi sanonut, ”että näin järjestäjien läsnä ollessa annapa manageri pullo tänne, niin tulee vähän rennompi meininki.” Huovisten orkesteri oli tuolloin Veikko Tuomea säestämässä kuten muutaman kerran myöhemminkin.
Veikko Tuomen lisäksi säestettävänä oli Junnu Vainio. Hänen säestämiseen haastetta toi se, että säestettävää kappaletta ei ollut olemassakaan, vaan Vainio keksi sanat esiintyessään.
Kainuussa orkesteri ei käynyt, eikä edes Oulujärven lavalla. Pohjanmaalla vieraili tanssi-ilmoitusten mukaan Setti Vuorelan kajaanilaisorkesteri Elf eli Eric Lars Four. Yhtyeessä oli kolme puhaltajaa, erikoista tuohon aikaan.
Hittikappaleita Tarantella Joe, Mitä missä vaan ja En liepeisiis jää roikkumaan. Youtubesta löytyy Elfin esittämää musiikkia.
Huovisten orkesterin esityksiä ei ole Yotubeen jäänyt, CD :lle on musiikkia tallennettu.
Tuolle ajalle oli tyypillistä, että suuret starat kiersivät maakunnissa ilman orkesteria. Paikalliset bändit säestivät ja aina ei ihan ongelmitta nämä keikat sujunneet.
Yksi näistä usein kuuluisuuksia säestäneistä orkestereista oli sotkamolainen H-Band. Orkesteri tunnettiin myös lempinimellä ”Kokkovaaran Renegates” yhtyeen kantavien voimien Erkki ja Tapani Hyvösen kotitalon mukaan.
Orkesteri tuli tunnetuksi viimeistään solistinsa Ulla Tapanisen myötä.
Youtubesta löytyy musiikkivideo Viis bee kuuskytkuus.
Mainittakoon Huovisorkesterin kansiosta löytyneen tanssi-ilmoituksen, jossa mainitaan sotkamolainen Aki & Puukarin Pojat. Kyseinen orkesteri oli esiintynyt Oulussa.
Aika aikaa kutakin. Useat pienet tanssipaikat sulkivat ovensa 1980-luvun alkuvuosina. Huovisen orkesteri soitteli yhdessä viimeisen keikkansa Oulun Tarmolassa maaliskuussa 1983. Sen jälkeen he harrastivat musiikkia omaksi ilokseen kukin tahoillaan.
Mutta jotain on säilynyt ennallaan. Tanssiorkesterit soittivat samoja kappaleita 1970-luvulla kuin nytkin. Huovisen orkesterin ohjelmistossa olivat esimerkiksi Tunturisatu, Rantakoivu, Jambalaya, Heili Karjalasta, La Cumparsita ja sanalla sanoen kaikki tanssittavat kappaleet. Ei ihme, jos orkesteri oli oikeinkin suosittu.
Sitten loppukevennys. Karangassa oli 1970-luvulla eräänä keväänä laulukilpailu. Laulukilpailun voitti nätti ja hyväkroppainen neitonen. Juontaja kysyi voittajalta muista harrastuksista. Tyttö kertoi harrastavansa yleisurheilua, keskimatkojen juoksua.
Seuraava kysymys koski parasta juoksuaikaa.
”Kyllä se paras aika näin keväällä on”, tyttö vastasi.
Pertti Granqvist
Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen,
ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen