I.K. Inha otti Sotkamon Nuorisoseuran perustamisen aikoihin kuvan Naapurinvaaralla.
Viime vuonna vuoden maisemateoksi Kainuussa valittiin Naapurinvaaran kyläyhdistyksen ja yhteistyökumppaneiden pitkäaikainen työ vaaran niittyjen ja perinneympäristön hoitamiseksi.
Työ tarkoitti pusikoiden raivaamista, vieraslajien hävittämistä ja pelloilla laiduntavia eläimiä, lampaita, lehmiä ja hevosia. Lampaita on muun muassa nähty laitumella Huvikeskuksen tuntumassa Korholan pelloilla.
Vuoden maisemateko -kilpailu järjestetään nyt seitsemännen kerran.
Naapurinvaaralla maisemanhoidolla ovat pitkät perinteet. Nykymuotoinen maisema ei ole sattumaa, vaan ihmisten toimien tulos usean vuosisadan ajalta.
Joskus 1700-luvun lopussa Naapurinvaaran peitti sankka havumetsä. Aavistuksen noista maisemista voi nähdä Huvikeskuksen pohjoispuolella ja teatterin alapuolella, missä kasvaa ja lihoo muutama vuosi sitten harvennettu kuusikko.
Naapurinvaaralla harjoitettiin 1800-luvulla voimakasta kaskiviljelyä. Metsä kaadettiin huhtakaskeen ja kaadetut puut poltettiin. Näin saatiin ravinteita muun muassa ohran, rukiin ja nauriin kasvattamiseen.
I.K. Inhan maisema lintuperpektiivistä. Kuva Jyrki Makkonen.
Kaskipelloissa säilyi voima muutamien kesien ajan ja sitten täytyi kaataa uudesta paikasta metsää kaskeen.
Kaskeamisen ajoista kertovat muutamat paikannimet, Halmevaara, Rasi, Rasila ja Rasinmäki. Puiden kaatamista kuivamaan kutsuttiin rasiin kaatamiseksi. Kaskea kutsuttiin myös halmeeksi.
Naapurinvaaraa kaskettiin niin voimallisesti aikanaan, että 1800-luvullla nykyisen tanssipaikan ympäristöä kutsuttiin tunturiksi, Naapurinvaaran Tunturiksi. Kaukaa katsottuna vaaran laki muistutti paljasta tunturia.
I.K.Inhan ottaessa kuuluisia valokuviaan oli Naapurinvaaran maanviljely muovannut jo kulttuurimaisemaksi, nuorillle erotettu ”tunturilta” 20 aarin haminapalsta ja Naapurinvaaran koulu perustettu. Huvipaikan erottaminen ja koulun perustaminen tapahtuivat samana vuonna eli 1887.
I.K. Inha oli ottanut kuvansa lammaslaitumella nykyisin kasvavan ison kuusen seutuvilta Korholaan päin. Kuvassa näkyy vieläkin pystyssä olevia Korholan aittarakennuksia ja Keskitalon rakennuksia. Mahdollisesti Osmolankin rakennuksia pilkottaa taustalla.
Maisema on jonkinverran muuttunut yli 100 vuoden aikana.
Kaskena poltetun metsän tilalle on lähes joka paikassa kasvanut lehtimetsä, Napiksella erityisesti leppä. Leppien lehdet olivat karjanlannan lisäksi erinomaisen hyvää lannoitetta.
Ei ihme, jos Naapurinvaaran rinteet ovat reheviä ja siellä kasvaa näillä leveysasteilla harvemmin tavattavia kasveja.
”Kainuun tyttö kauneimmillaan, vaaran luonto vehmaimmillaan,” mainostettiin tansseja 1960-luvulla.
Jossain vaiheessa laitumet alkoivat pusikoitua, koska karjaa ei laidunnettu. Tanssipaikan ympärillekin oli kasvanut vankka lepikko, kuten vanhoista kuvista voi havaita.
Nyt Naapurinvaara on valtakunnan viides maisemanhoitoalue. Ansaitusti.
Hyvin hoidettuja maisemia kun kelpaa ihailla niin tanssi-iltoina kuin kauniina kesäpäivinä.
Tässä on tuorein kuva Naapurinvaaran lammaslaitumelta, jota hallitsee valtavankokoinen kuusi.
Pertti Granqvist
Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen,
ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen