Lentiiran eli Petäjäniemen Lomakylän pirtin pöydällä selailen kesäisenä lauantai-iltana kansiota. Kansioon on kerätty lehtijuttuja vuodelta 2 000 maailman suurimmasta tervahaudasta.
Kansion etusivun teksti alkaa lauseella ”Kuhmossa kaikki on toisin.”
Koronan takia maailmassa kaikki on ollut toisin neljän kuukauden ajan.
Kuhmossa piti olla heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonvaihteena ruosteuskovaisten suviseurat. Rompetori ja ajoneuvonäyttely.
Sen takia keskitalvella vuokrasin kahdeksi päiväksi Sotkamon metsänhoitoyhdistyksen omistaman Tiirantuvan.
Koska keskikesän tapahtumaähkyn takia ei väkeä ole joka paikkaan riittänyt, päätettiin jo viime syksynä, ettei puheena olevan viikonloppuna tansseja Naapurinvaaralla järjestetä.
Muorin kanssa lähdettiin perjantaina iltapäivällä kohti Kuhmoa.
Soitin Kyllösen Anterolle. Häneltä kuulin seuraavana iltana Kuhmon onnikka-asemalle kokoontuvan jenkkiautoja.
Tieto oli yllätys, missään en ollut sellaisesta lukenut. Aiheesta ilmoituksen laittaminen paikalliseen lehteen oli myöhästynyt.
Mukava oli kuulla Kuhmossa jotain tapahtuvan. Päätettiin ajaa seuraavana iltana Kuhmon kautta Lentiiraan.
Vaikka minua kiinnostavat enemmän itäautot kuin jenkkiautot.
Perjantaina illalla ja lauantaina päivällä pyöräilimme. Iivantiiranjärven rannalle Metsähallituksen Laatumaalle rakennettuja isoja ja vähän pienempiä huviloita ihasteltiin perjantaina.
Lauantaina ajettiin pyörillä kohti jonkun asutustilan pihapiiriä. Asutustilat on helppo tunnistaa samoilla piirustuksilla tehdyistä navetoista. Kuhmon pohjoisissa osissa Kekkostien ja Vartiustien varressa ja pistoteiden päässä näitä riittää.
Muita varmoja tunnisteita on keskikesällä asuinrakennuksen ympäriltä leikattu nurmikko, uusi iso Volvo, Skoda ja Mersu pihapiirissä. Sekä asuntoauto ja telimallinen asuntovaunu.
Sekä lähellä pihapiiriä usean hehtaarin metsittynyt suoviljelys.
Meidän löytämän talon pihapiirin autokalustoa en nähnyt, mutta pihapiirin kiersi pengertie. Siinä olisi metsänhoitoyhdistyksen Tiirantuvan vieraille tutustumiskohde.
Ei penkkatiessä, vaan pihapelloille istutetussa metsässä. Joku helvetin älypää oli korkealle vaaralle, rehevälle maaperälle istuttanut mäntyä.
Kamera ei ollut mukana, mutta sanoin kuvattuna jälki oli surkeaa. Puut olivat kieroja. vääriä, saatanan oksaisia ja kaikkea muuta kuin hyvää ainespuuta.
Se suoviljelys paarmoineen löytyi kärrytien päästä. Mietin hetken, miltä paikalla oli näyttänyt vaikka 55 vuotta sitten. Iso asutustilallisen perhe mättämässä heinää seipäille tai seipäältä hevoskärryn kyytiin. Sitten illalla tansseihin Ylivieksin Vesan talolle, Kelolle tai Naapurinvaaralle.
Ja seuraavana talvena työnhakuun Etelä-Suomeen ja Ruotsiin.
Heiniä oli seipäillä Nivan kylällä. Tielle kuului jostain kaukaa paalaimen louskutus. Nivan kylällä oli talvella samanlainen jäälyhtyjuttu kuin Paakissa.
Uinnin ja syönnin jälkeen lähdettiin Kuhmoon.
Vajaan 40 kilometrin matkalla Tiirantuvan ja Viinatien varrella tuli 11 autoa vastaan.
Kuhmon linja-autoasemalla oli väkeä kuin helluntaiepistolassa. Toveribensiinin kylmäasemallakin muutama jenkkiauto tankkaamassa kylmän sodan aikaisen perivihollisen omistaman firman bensiiniä.
Onnikka-asemalle tuli koko ajan autoja ja väkeä joka ilmansuunnasta kuin ennen mustalaisia Mikkelin iltaraveihin.
Siellä oli Kaavilta saakka tullut jenkkirekan veturikin. Sisusta tutulla Fuller-Cummins -tekniikalla varustettu.
Pesäpallokentälle ei sentään tarvinnut ”miittiä” laajentaa. Kuhmossa on muuten katettu katsomo.
Pientä laittoa vailla oleva. Jos ja kun Sotkamoon ei saada katettua katsomoa, siirretään kopinlyöntipelit Kuhmoon.
Väkeä oli mustanaan kadunvarrella jenkkiautojen letkan lähtiessä kohti Kuhmon keskustaa.
Meillä oli eri suunta. Muorin kanssa käytiin ennen Lentiiraan lähtöä Heikuran K-kaupassa.
Se onkin lihaa syövien heteromiesten kauppa. Palvelutiskiltä myytiin makkaraa ja lihaa siivutettuna ja ilman siivuttamista.
Myyjä ei vain ollut kuullut 300 metrin päässä olevasta joukkotilaisuudesta. Kuhmossa oli kaikki toisin taas kerran.
Petäjäniemeen mennessä pysähdyttiin syömään Heikurasta ostettuja eväitä talvella Kainuun kylmimpänä paikkana tunnetulla Kalliojoella.
Lentiirassa isännän Petrin Heikkisen Leevi-koira lähti häkistään komealla loikalla hirveä haukkumaan. Käytiin kuuntelemassa hirvihaukkua, mutta vain kuulemassa. Ei nähty kumpaakaan, ei koiraa eikä hirveä.
Savusauna oli retkemme parasta antia uinteineen. Sekä juttutuokio kalamiesten, Lomakylän Topin ja Koiviston Pertin kanssa.
Mukava oli kuulla lomakylän olevan viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Sunnuntaina aamulla tyynen Iivantiirajärven lahdella uiskenteli joutsenpariskunta poikasineen.
Vetouisteluun sopivaa uistinta ei minun pakissa ollut näin kirkasvetiselle järvelle. Vanha kunnon Calicocatti pelasti tilanteen. Ahven ja hauki saaliina.
Tiirantuvan pihapiirin vieressä kävin katsomassa vanhaa asuinpaikkaa.
Paikan nimi on Vasikkaniemi.
Nimi ei kuitenkaan tule Haapalan Aimon vasikasta. Vasikkaniemessä on ollut paljon aikaisemmin asutusta kuin mitä Sotkamossa on tunnettu metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Haapalan Aimo ja Haapalan Aimon vasikka.
Näin se kesäloma alkoi. Palataan 1.8. tanssien merkeissä asiaan.
Pertti Granqvist
