Tältä näytti Naapurinvaara heti valmistumisen jälkeen v. 1960.
Tältä näytti entinen talonmiehen asunto Naapurinvaaralla. Tämä mökki toimi myös nakkikioskina ja purettiin v. 2014.
Usein kerrotun vitsin mukaan rekan kyytiin liftasi kaunis nainen Oulun pohjoispuolella. Kuljettajalle nainen kertoi olevansa syvästi uskovainen. Tästä huolimatta rekkamies hivutti ajaessaan kättään naisen reidellä ylöspäin. Nainen jäi muutaman pienen taajaman luona pois kyydistä antaen kuljettajalle paperilapun.
Lappuun oli kirjoitettu ”Luukas 15 luku 3. jae.”
Rekkamies kyseli huoltoaseman baarissa kavereiltaan, että mitä tämä tarkoittaa.
Kaverit tiesivät kyseessä olevan raamatunlauseen.
Rekkamies etsi käsiinsä raamatun ja sieltä mainitun luvun sekä jakeen.
”Poikani, olet oikealla tiellä”, oli lause kuulunut.
Edellisestä plokista tulleen palautteen perusteella olin sähköautoista kirjoittaessani oikealla tiellä.
Kansan syvät rivit eivät ole sähköautoilua täällä Itä-Suomen perukoilla oikein sisäistäneet. Päinvastoin sähköistä autoilua ja sähköautoja kohtaan koetaan syvää ennakkoluuloa.
Noin lyhyenä yhteenvetona vaikuttaa siltä, että useimpien kaltaisteni mielestä sähköä ei tarvita autoissa muualla kuin sytytyslaitteissa, akussa, valoissa ja ikkunannostimissa.
Vastaavasti on palautteen antajat huomauttaneet sähköautojen rekisteröintimäärien kasvaneen viimeisten vuosien aikana.
No niin on toki pitänyt tapahtua. Kasvu on tapahtunut Ruuhka-Suomen suurissa kaupungeissa.
Samat alueet, jotka ovat koronatartunnoissa Suomessa perustasolla Lappi pois lukien, ovat vanhojen polttomoottoriautojen valta-aluetta. Sähköautojen alueella koronaa on eniten. Liekö sitten sattumaa vai ei.
Ovat palautteen antajat kyselleet, että kuka maksaa latausinfran rakentamisen ja sähköautojen romutuskustannukset. Terrafamen akkukemikaalitehtaan on muistutettu tuovan työtä ja toimeentuloa ja siksi sähköautojen akkuineen olevan kuin aikanaan Saab, Valmet, Sisu ja Vanaja. Lähes kotimaisia tuotteita.
”Joka kodisssa Kontio, vauraimmissa Vanaja”, sanoivat automiehet ennen vanhaan.
Maaliskuussa 62 vuotta sitten nousivat Naapurinvaaran korkeimmalle kohdalle kansanedustaja Matti Meriläinen, Suomen Kommunistisen Puolueen miehet Lauri Kehlo ja Niilo Kumpumäki. Mainittujen lisäksi vaaran päälle hiihteli kuopiolainen arkkitehti Kaj Michael.
Kyseinen arkkitehti suunnitteli myös Kajaanin Maalaiskunnan kunnantalon, joka rakennettiin samana vuonna kuin Huvikeskus eli 1959.
Naapurinvaaran Huvikeskuksen rakentaminen aloitettiin vappuna 1959. Avajaistanssit järjestettiin juhannusaattona. Melkoinen ponnistus rakentajilta.
Naapurinvaaran Korholan pojan Matti Meriläisen puolue oli SKDL. Hänen isoveljen Antin puolue oli SDP. Antti oli ennen sotia kansanedustajana.
Matti Meriläinen oli kotitaloaan Korholaa jaettaessa ottanut itselleen alueen Naapurinvaaran Tunturina tunnetulta paikalta.
Hänen poikansa, 1943 syntyneen täyskaiman Matti Meriläinen juniorin mukaan Korholaa jaettaessa isällään tuskin oli ollut ajatus suurtanssilavan perustamisesta paikalle. Missä vaiheessa ja kenen toimesta asia tuli esiin, se ei tullut selville yrittäessäni tutkia tanssipaikkamme historiaa. Tein aiheesta jutun ja juttu löytyy Napiksen nettisivuilta. Tanssipaikka oli jo mäelle perustettu 1940-luvun lopulla.
Nuorison kokoontumispaikkana mäennyppylä oli ollut jo 1800-luvulla. Vuonna 1887 Tunturilta lohkaistiin 20 aarin yhteinen alue.
Meno oli kokoontumispaikalla ollut niin hurjaa, että 1887 osoitettiin nuorisolle sananmukaisesti paikka, missä juhlitaan. Samana vuonna perustettiin Naapurinvaaran koulu.
Ensi vuonna on siis merkkivuosia. Naapurinvaaran koulun perustamisesta tulee kuluneeksi 135 vuotta, samoin Naapurinvaaran Tunturin ensimmäisestä virallisesta merkinnästä huvipaikkana ja kirjailija Heikki Meriläisen syntymästä 175 vuotta. Heikki Meriläisellä oli vahva osuus Naapurinvaaran koulun perustamiseen. Oletan, että uskonnollisessa kodissa Korvanniemellä kasvanut kirjailija osallistui myös nuorison huvittelun hillitsemiseen Naapurinvaaralla.
Mainittakoon, ettei kirjailija Meriläinen ole kovin läheistä sukua Naapurinvaaran Meriläisille. Naapurinvaaralle Heikki Meriläinen oli tullut vaimonsa myötä.
Nimi Tunturi juontaa kaskeamisesta. 1800-luvulla jyhkeä kuusikko lyötiin otalleen ja poltettiin. Näin vaaran laki näytti tunturilta. Syntyi otollinen kasvualusta lepikolle ja heinikolle ja kedon kukille. Lisäksi lepän lehdet ja laiduntaneen karjan lanta huolehtivat jatkuvasta typpilannoituksesta.
Syntyi katetta sloganille jonka mukaan Napiksella kohtasivat juhannuksena etelän vehmas luonto ja pohjolan valoisa yö.
Olen kuullut asiantuntijoiden sanovan Naapurinvaran etelärinnettä vastaavia olosuhteita löytyvän noin 300 kilometriä etelämpää. Sotien jälkeen kerrottiin vaaran pelloilla maahan lyötyjen heinäseipäiden ja kärväiden kasvaneen heinän kuivaus aikana 20 senttiä lisää pituutta.
Niin reheviä olivat Naapurinvaaran maat.
Palataanpa vuoteen 1959. Sotkamo oli tuolloin Kainuun punaisimpia paikkakuntia. Vuoden 1958 eduskuntavaaleissa SKDL sai Sotkamosta 47,2 prosenttia äänistä. Kajaanin Maalaiskunta oli Kainuun punaisin 56,1 prosentin ääniosuudella.
Sotkamoa punaisimpia olivat Suomussalmi ja Puolanka. Yllättävää, että vauraassa maalaispitäjä Sotkamossa oli Vasemmiston kannatus noinkin suuri.
Tanssipaikathan ovat jakautuneet Kainuussa vasemmiston ja oikeiston paikkoihin. Sotkamossa Napis ja Tökäri olivat vasemmiston paikkoja. Tuhkakylän Urkki, Rientola ja Tipaspohja oikeiston paikkoja.
Vastakkain asettelu oli vielä voimissaan 1970-luvun lopulla. Oikein porvarillisten kotien vanhemmat eivät hyvällä katsoneet, jos heidän lapset menivät Karankaan tai Napikselle tansseihin. Kansanpirttiä unohtamatta. Oulujärven Lava, Iskun talo Hyryllä ja Paltalinna Paltamossa eivät olleet vasemmistolaisia paikkoja.
Suovaaralla kotikylälläni oli myös Työväentalo ja maamiesseurantalo Viertola. Viertola on itse asiassa alkujaan työväentaloksi rakennettu. Molemmat ovat edelleen järjestökäytössä. Työväentalo on metsästysseuran ja maamiesseuran talo on kyläseuralla. Mainittakoon, että hirvipeijaisia on viime vuosina järjestetty tässä kyläseuran omistamassa maamiesseurantalossa. Vastakkainasettelun aika on ohitse.
Naapurinvaara on siis olennainen osa Kainuulaisen ja myös suomalaisen työväenliikkeen historiaa. Erikoista, ettei Kainuun Työväenliikkeen historiasta löydy Naapurinvaarasta mainintaa.
1950-luvulla rakennetusta Kansanpirtistä kyllä löytyy. Samoin Karangasta ja edellä mainitusta Suovaaran Työväentalosta sekä Vuokatin Toveripirtistä.
Naapurinvaara on osa työväenliikkeen historiaa myös kylällä sijaitsevan vanhan, sosiaalidemokraattisen yhdistyksen talon ansiosta. Talon omistavat nykyisin Korholan Meriläiset.
Naapurinvaaran vanha työväentalo idylisessä kuvassa ulkoapäin.
Nostalginen kuva Naapurinvaaran työväentalosta sisältä.
Talosta löytyy juttu Sotkamo-lehdestä, juhannuksenjälkeisestä lehdestä vuonna 2020. Naapurinvaaran historiaa löytyy myös nettisivuiltamme.
Kansanpirtin, Naapurinvaaran ja Karangan omisti SKP:n Kainuun piiri.
Tanssipaikat tahkosivat rahaa puolueelle ja puolueorganisaatiolle eli SKDL:lle.
Myös tällä vuosituhannella on SKP saanut rahaa Kainuusta ja Sotkamosta.
Harva tiennee, että Rehti-Antti tilitti vuonna 2013 peräti 165 000 euroa rahaa SKP:lle.
Kyseessä oli testamentin velvoite. Antti oli ostanut Nuasjärven rannasta maapalstan, jonka myyjistä toinen oli laatinut testamentin SKP:n hyväksi. Yrjö Hakanen otti vastaan testamentin rahat puolueensa puolesta eli puolet tuon maapalstan kauppahinnasta.
Antti kertoi keskustelleensa tuolloin SKP:n puheenjohtajan Yrjö Hakasen kanssa SKP:n toiminnasta Kainuussa.
Antti oli ostanut maapalstan kahdelta sisarukselta. Toinen oli jo kuollut kauppaa tehdessä. Hän oli puolestaan testamentannut rahansa kirkon ulkomaanavulle. Silloin vielä elossa oleva sisar oli testamentannut omaissutensa em. puolueelle.
Siitä ei ole tietoa, että mihin SKP testamentatut rahat on käyttänyt. Sama tilanne taisi olla aikaisemmilla vuosikymmenillä hankittujen rahojen suhteen. Punapääomalla ei ollut siunausta.
Työväenliikkeen historiaa.
Kiitos kaikille muistaneille ja kehuja lähettäneille. En ole kirjoittanut Pravdan tyyliin asioista, vaan olen kirjoittanut asioista niin kuin ne todellisuudessa ovat. Paikallislehtien tyyliin se ei kuulunut 80-luvulla, eikä vielä seuraavallakaan vuosikymmenellä.
Pertti Granqvist
Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen ja
ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen