SKP:n Kainuun Piirin aika 1959-1987
Naapurinvaaran Huvikeskuksen rakennutti SKP:n Kainuun piiri. Naapurinvaaran nettisivuilla on kuvaton versio historiasta. Tähän lisäämme joitakin kuvia.
SKP:n Kainuun Piiri joutui 1980-luvun alussa toteamaan sen karun tosiasian, että niin tanssivan yleisön kuin talkoolaisten (tai pientä korvausta vastaan töissä olevien) määrä on laskusuunnassa. Ja mikä pahinta, rakennus oli päässyt huonoon kuntoon. Tanssitoiminasta saatuja tuloja oli käytetty kaikkeen muuhun kuin talon korjaamiseen.
Tiettävästi viimeiset tanssit SKP:n toimesta järjestettiin Naapurinvaaralla kesällä 1985.
Väliaika ja Lastenmaa 1987–1991
Naapurinvaran Huvikeskuksen historiaan merkittiin kahden vuoden mittainen väliaika. Vuonna 1987 ilmestyi ostaja. Eräs nainen halusi perustaa vaaralle ”hyvinvointikeskuksen.” Hän pystyi maksamaan kuitenkin vain käsirahan. Kauppa raukesi.
Ranuan Eläinpuiston johtajalla Jorma Hemmillä oli idea ja visio. Hän rakennuttaisi Naapurinvaaralle Lastenmaan. Ja sellaisen hän myös rakennutti.
Bisnesideana Lastenmaa osoittautui huonoksi, mutta paikan seuraavan omistajan kannalta katsottuna erinomaiseksi. Jorma Hemmi rakennutti Naapurinvaaralle ympärivuotisen käyttöön soveltuvan rakennuksen. Koska lainan korkojakaan ei omistaja pystynyt maksamaan, oli Lastenmaa pakkohuutokaupassa 1991.
Nuorisoseuran aika alkaa 1991
Mitä yhteistä on Viron valtiolla ja Naapurinvaaran Huvikeskuksella?
Vastaus: Molempien isännät vaihtuivat kesällä 1991.
Ensimmäisessä julkisessa pakkohuutokaupassa kesällä 1991 ei ostajaa löytynyt. Hemmin yritystä oli rahoittanut Ranuan SYP. Kun tiedetään Nuorisoseuran silloisen puheenjohtajan Erkki Tuhkasen ja Sotkamon SYP:n konttorin johtajan Kalervo Pälven yhteinen harrastus yleisurheilu ja jymyläisyys, niin tästä löytynee se linkki.
Mikä johti siihen, että Erkki tarjosi pakkohuutokaupassa 650 000 markkaa Naapurinvaaran Huvikeskuksesta.
Nuorisoseura oli tässä vaiheessa suoraan sanottuna persaukinen yhdistys. Yhdistyksen satavuotisjuhlien kustannusten maksamiseen ja historiakirjan tekemiseen lohkesi sopivasti
Naapurinvaaran ostamiseen otetusta lainasta tarvittava summa. Luonnollisesti laina saatiin SYP:stä.
Juhlat ja juhlatanssit oli todennäköisesti suunniteltu järjestettäväksi Rientolassa. Suunnitelma muuttui niin, että satavuotisjuhlat ja juhlatanssit järjestettiin Naapurinvaaralla. Esiintyjinä oli Teuvo Oinas ja Lapin läänin kansantanssiryhmä Rimpparemmi. Ensimmäisiin Sotkamon Nuorisoseuran Naapurinvaaralla järjestämiin tansseihin myytiin 651 lippua.
Seuraavat järjestettiin saman vuoden Kekrinä. Esiintymässä oli Eino Grön.
Kun vauhtiin päästiin.
Vaikka Matti ja Teppo julkaisivat vauhdin kiihtymisestä kertovan hittikappaleensa vuosia myöhemmin, niin Naapurinvaaralla huomattiin vauhdin kiihtyminen jo vuoden 1992 aikana.
Tammikuussa1992 järjestettiin tanssit ennätyskovan pakkasen vallitessa. Naapurinvaaralla tanssitalon nurkalla pakkasta mitattiin -37 asteetta. Lomakylässä Mujethoulun rannassa -42 astetta.
Tuolloin elettiin aikaa, ettei Kainuussa poliisi antanut lupaa huvitilaisuuden järjestämiseen pitkänäperjantaina eikä lankalauantaina. Lupa saattoi olla tiukassa muuallakin, mutta Kainuussa kielto kesti pisimpään. Väliyön tanssien vakioesiintyjä oli pitkään Souvarit.
Pääsiäisen väliyön tanssit eli ensimmäisen pääsiäissunnuntaina järjestetyt huvitilaisuudet olivat kevätkauden kohokohta.
Ja juhannus tietysti. Tansseja järjestettiin aattona ja väliyönä.
Merkittävä avaus oli seuran silloisen sihteeri Kari K. Kajauksen ideoimat Joulumessut, myyntitapahtuma pienyrittäjille itsenäisyyspäivänä. Edelleen eritäin suosittu tapahtuma, tämänkin vuoden myyntipaikoista on ollut jo kovasti kiinnostusta.
Ajatuksena oli, että ensimmäisinä vuosina olisi talon hankintaan käytetystä jättilainasta maksettu vain korot. Suunnitelma muuttui lainojen pääomien varsin nopeaksi lyhentämiseksi.
Sotkamon kunta oli ostanut Lastenmaa Oy:n omistajan pyynnöstä kolme määräalaa Huvikeskuksen eteläpuolelta. Yhtensä vähän yli neljä hehtaaria. Määräalat oli Lastenmaan yrittäjä vuokrannut kunnalta pystymättä maksamaan yhtään penniä vuokraa.
Kunta maksoi noista määräaloista 450 000 markkaa. Se oli hyvin maksettu kivikkoisesta lepikkorinteestä metsämaata. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ostin Paakinmäestä kolme vuotta aiemmin noin 70 hehtaaria maata 120 000 markalla.
Naapurinvaaran Huvikeskuksen tontti, noin kaksi hehtaaria siirtyi tietysti kaupan 1991 yhteydessä Nuorisoseuran omistukseen.
Nuorisoseura tarjosi kunnalle ensiksi 100 000 markka kolmesta Lastenmaa Oy:lle vuokratusta määräalasta. Kaupat tehtiin 150 000 markalla. Lainaa maakaupan rahoittamiseen ei tarvinnut ottaa.
Ongelmiakin oli….
Aivan ongelmitta ei Sotkamon Nuorisoseuran toimintasuunnan muutos tapahtunut. Epäilijöitä ja pelkääjiäkin oli. Puheenjohtaja Erkki Tuhkanen ja sihteeri Kari K. Kajaus joutuivat tiukastikin perustelemaan silloiselle Nuorisoseuran hallituksen jäsenistölle Naapurinvaaran ostamista ja velan ottamista ja etsimään seuran ulkopuolelta tanssitoiminnan toteuttajia.
Naapurinvaaralla suurin ongelma oli käyttökelpoisen veden puute. Vesi oli erittäin ruostepitoista. Alkuaikoina käyttökelpoista vettä kuljetettiin kirkonkylältä säiliöautolla meijeriltä tuotuun suureen säiliöön.
Nuorisoseuralla oli ratkaiseva rooli vesiosuuskunnan perustamiseen Naapurinvaaralle. Osuuksia taisi olla kaksi, mitkä Nuorisoseura lunasti ja kunta otti koululle kolme osuutta.
Vesiosuuskunnasta tuli kyläläisiltä kahdenlaista palautetta.
Huonosta vedestä kärsineet olivat kiitollisia. Ne, joiden kaivossa oli Naapurinvaaran lähteiden kirkasta vettä, kertoivat varsin selvin sanoin, etteivät he kaivanneet muilta kyliltä tulleita ”isännöimään” tai mitään osuuskuntia touhuamaan.
Vesiosuuskuntia perustettiin Sotkamoon kymmeniä. Ne ovat yhdistetty viimeisten vuosien aikana Sotkamon kunnan vesilaitokseen.
Edellä kerrotun maakaupan seurauksista riideltiin naapurin kanssa pitkään. He olivat tehneet maanvaihdon Lastenmaa Oy:n kanssa. Tanssitalon itäpuolella oleva, kolmion muotoinen määräala siirtyi naapurin omistukseen ja vastaavasti Lastenmaa Oy sai tonttia kiertävän karjakujan haltuunsa. Samalla naapurin mukaan lakkasi tierasite eli kulkuoikeus Naapurinvaarantieltä suoraan tanssitalon pihalle. Lastenmaa Oy oli teetättänyt nykyisin alaparkkina tunnetun pysäköintialueen eteläpuolelle eli nykyisen poismenotien varteen. Ajatuksena, että yleisö jättäisi autonsa sinne ja kipittäisivät mäen päälle. Älkää naurako, mutta tällä seikalla meille perusteltiin vuonna 1959 perustetusta tierasitteesta luopumista.
Vaihtokaupoille oli jäänyt hakematta vahvistus kiinteistörekisteristä eli lainhuuto. Lisäksi riideltiin rasitetien leveydestä. Jostain oli naapuri saanut päähänsä tai joku kertonut, ettei leveys olisi kuin kolme metriä. Rekisteritiedoista löytyi oikea leveys, viisi metriä.
Valitettavaa vääntöä jouduttiin käymään myös Nuorisoseuran halliuksen ja teatterijaoston välillä. Seurauksella, että teatterilaiset lähtivät omille teilleen ja perustivat Teatteri Havukka ry:n.
Laajennuksia ja säätiön perustaminen
Melko nopeasti todettiin, ettei vessojen määrä ollut riittävä. Erityisesti naisilta tuli vessojen vähäisyydestä palautetta.
Päätettiin toteuttaa, vessatilojen, varaston ja esiintyjien taukotilojen laajennus sekä rakentaa karaokeravintolana tunnettu tila. Alun perin näköalaravintola, mutta sitten huomattiin ravintolakapasiteettia olevan riittävästi.
Edellä kerrotut toimenpiteet osuivat 90-luvun puolivälin tienoille.
Niin myös omaisuuden säätiöiminen. Sotkamon Nuorisoseuralla oli huomattava omaisuusmassa (Huvikeskus, Rientola, puolet Ampumaradan tontista.) Tuolloin omaisuusmassa arvoksi arvioitiin jopa 1,5–2,0 miljoonaa markkaa.
Tiedossa oli muutamien tanssipaikkojen omistavien yhdistysten vuosikokouksissa tapahtuneet ”nurkanvaltaukset.” Temppu tehtiin niin, että syyskokoukseen marssitettiin riittävä määrä äänioikeutettuja jäseniä. Henkilöitä, jotka eivät vuosikymeniin olleet millään tavoin yhdistyksen toiminnassa mukana. Heille oli helppo perustella miksi toimiva johto pitää vaihtaa.
Tällaisen vaihdoksen jälkeen ei näiden yhdistysten toiminta montakaan vuotta jatkunut.
Säätiö perustettiin siis siksi, että määräysvalta säilyi toimivalla johdolla, eikä edellä kuvatut kaappaukset olleet mahdollisia. Toki yritystä oli säätiönkin aikana. Siitä tarkemmin myöhemmin.
Säätiölle siirrettiin Nuorisoseuran kiinteä omaisuus. Seura maksaa säätiölle vuokraa summan, jonka suuruus päätetään vuosittain tarpeen mukaan.
Ulkolavan ongelmat ja perintöä odottaessa
2 000-luku toi tullessaan uuden ongelman. Ulkolava oli katettu 90-luvulla ja kate oli metallisten pylväiden varassa. Jostain syystä pylväiden maali ei täyttänyt palosuojamääräyksiä. Paloviranomaiset uhkailivat ulkolavan käyttökiellolla. Se olisi tarkoittanut sitä, että samanaikaisesti olisi Huvikeskuksessa saanut olla 400-450 henkilöä.
Säätiölle esiteltiin suunnitelmaa miljoonien eurojen rakennushankkeesta. Naapurinvaarasta olisi tehty isolla rahalla näyttävä huvipaikka. Tähän hankkeeseen liittyi niin paljon muun muassa rahoitukseen epämääräisyyksiä, että säätiön hallitus ei lähtenyt sitä toteuttamaan.
Nopeassa tahdissa tehtiin suunnitelma B. Se sisälsi ulkolavan tiloihin tanssisalin ja ravintolan sekä teknisten tilojen rakentamisen. Lainarahalla ja muun muassa MYR-avustuksella (112.000 euroa) hanke rahoitettiin. Kokonaiskustannukset olivat yli 800 000 euroa.
Maliskuussa 2005 avattiin uusi tanssisali ja ravintola tanssikauden alussa.
Säätiölle maksettavan vuosittaisen vuokran määrä oli rakentamisen jälkeisinä vuosina 70 000 euroa.
Tapahtumia riitti 2 000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Rientola oli vuokrattu kunnalle nuorisotiloiksi.
Rakennuksen kunto heikkeni vuosi vuodelta. Ilman peruskorjausta käyttövuodet alkoivat olla finaalissa. Kunnan kansa neuvoteltiin suullinen sopimus, jonka mukaan säätiö hakee seurojentalojen korjausavustusta. Kunta maksaisi sopimuksen mukaan korjausavustuksen ja todellisten kustannusten erotuksen ja saisi vastineeksi Rientolan käyttöönsä 15 vuodeksi.
Korjauspiirustuksetkin ja suunnitelmat olivat jo valmiiksi tehty.
Varsin nopeasti kävi ilmi, etteivät kunnan edustajat olleet vilpittömällä mielellä neuvottelupöydän takana. Samanaikaisesti kunta oli Valtionkonttorille lähettänyt hakemuksen erään valtiolle menneen kuolinpesän varoista. Kyseessä oli tunnettujen vanhojenpiikojen jättiomaisuus, maata, metsää ja rahaa. Koska heillä ei ollut rintaperillisiä, meni omaisuus valtiolle.
Sotkamon Kunta oli perustellut Valtionkonttorille lähetettyä hakemusta nuorisotilojen rakentamistarpeella.
Rahaa ei rakentamisen tullut, suunnitteluun 40 000 euroa. Kunta muutti entisen paloaseman nuorisotiloiksi, Nuorisoseura möi Rientolan tontteineen rakennusliikkeelle.
Rientola kuului linja-autoaseman kaavana tunnetun maankäytön ja rakentamisen ohjauksen vaikutuspiiriin. Kunnanvaltuuston hyväksymästä kaavasta puuttui Rientolan osalta suojelumerkintä. Ympäristökeskus valitti kaavasta hallinto-oikeuteen vaatien suojelumerkintää. Valituksen jättäminen tapahtui päivän myöhässä eli valitusta ei käsitelty kaavan saatua lainvoiman.
Syistä miksi valitus myöhästyi liikkui toinen toistaan villimpiä juttuja tuolloin. Salaliittoteorioiden laatijat olivat vauhdissa.
Rientola purettiin ja tontilla on nyt hieno kerrostalo.
Nuorisoseurasäätiöllä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin myyminen. Jos kunta olisi toiminut kuten sovittiin, niin Rientola olisi vieläkin pystyssä. Paljon paremmin ei ole käymässä entiselle paloasemalle. Rakennus on ollut purkamisen uhan alla jo usean vuoden ajan.
Koronastakin selvittiin
Uuden vuosisadan toinen kymmenluku oli taloudellisesti ja toiminnallisesti oikeinkin hyvä. Siitäkin huolimatta, että seuran hallituksessa nousivat kokous kokoukselta esille joutavat riidat. Jo 90-luvulla Erkki Tuhkanen ennusti ”veneenkeikuttajia” löytyvän varsinkin silloin kun menee hyvin.
Vuosikymmen lopulla tapahtui hallituksessa vaihdoksia. Halliuksella olikin totinen paikka edessään uudella vuosikymmenellä. Ehdittiin pitää yhdet tanssit maaliskuussa 2020 koronaepidemian pysäyttäessä Suomen. Oliko kaikki rajoitustoimet tarpeellisia, siitä on monta mieltä.
Joka tapauksessa tanssien yleisöstä katosi koronan myötä kolmannes. Linja-autokuljetukset kaikkiin tansseihin Kajaanista oli lopetettava matkustajien vähyyden takia.
Nuorisoseuran hallitus haki ja sai erilaisia koronatukia, mutta joutui ottamaan 30 000 euroa ”syöntivelkaa.” Hallituksen jäsenillä riitti uskoa tulevaisuuteen niin paljon, että takaajien viivalle lainapaperiin löytyi nimiä. Lisäksi säätiöltä jouduttiin pyytämään helpotusta vuokran maksuun. Syntyi kymmenien tuhansien eurojen verran vuokravelkaa.
Nyt velat on maksettu niin pankille kuin säätiöllekin. Kolmen vuoden aikana Huvikeskusta on remontoitu yli 100 000 euron edestä. Vuonna 2024 aloitettiin vanhan, 1959 rakennetun osan kattoremontilla. Osa rahoista on tullut Elävä Kainuu Leaderilta. Suuri kiitos näin julkisesti heille. Teette arvokasta työtä Kainuun hyväksi ja erityisesti maaseudulla toimivien yhteisöjen hyväksi.
Sellainen on tilanne nyt 35 toimintavuoden jälkeen:
Säätiö ja seura ovat velattomia. Taloa on kunnostettu ja rahaakin on tilillä.
”Ei huono”, sanoisi Jorma Uotinen.
Lopuksi vieremäläistä talousneuvos Einari Vidgrenia lainaten:
”Yksin myö ei olla kukkaan oekeen mittään, vuan yhessö myö jottain tehhään.”
Kiitos vuosikymenien aikana talkoissa käyneille, kaikille liikeystäville sekä yhteistyökumppaneille, artisteille ja erityisesti uskollisille tanssiyleisölle!
Tekst ja kuvat: Pertti Granqvist
Ehkä 1995 otetussa kuvassa vasemmalla Veijo Sirviö, Risto Anttonen, Erkki Tuhkanen, Ritva Kämäräinen, Aimo Leinonen, Pekka Sirviö ja Osmo Korhonen. Edessä Pertti Granqvist ja pojat Tommi sekä Timo. Kuva on otettu sisälavan lattiatalkoiden aikana.
Ensimmäisten tanssien ilmoitus. Linja-autokuljetus oli jo olemassa ja sponsorikin hankittu.
Naapurinvaaran Huvikeskus 60-luvun alussa. Kuvaaja tuntematon.
Joulumessut ovat olleet sekä myyjien että ostajien suosiossa.
Naapurinvaaran Juhannus on olut yksi Kainuun tunnetuimpia ja yleisörikkaimpia huvitilaisuuksia. Annikki Tähti esiintyi juhannuksena 1960. Kuva: Kansan Arkisto/Yrjö Lintunen.
