Tangon Syyspihlajan alla sanoituksessa on slaavilaiselle luonteelle tyypillistä luonnon ihailua ja melankolista eli synkkämielistä, alistunutta, surullista ja alakuloista kaipausta. Ensiksi ihastellaan kauniiden pihlajanmarjojen loistoa, lopuksi kerrotaan kuinka sade kylmin kyynelein lyö tummaan ikkunaan ja siskoksi jää vain tuuli yön.
Jotakin on ikkunan äärellä odotettu, mutta ei saavu koskaan hän.
Syyspihlajan alla oli sota-ajan tangoja. Ehkä sanoituksesta lävitse tunkeva toivoton kaipaus heijasteli sen ajan tuntoja.
Punaiset lehdet on myös tango, jossa surumielinen, syksyn tuoma kaipaus ja yksinäisyys tunkee suoraan lävitse. Kyseinen tango tuli nuoremmallekin kansanosalle tutuksi Putous-hahmo Aina-Inkeri Ankeisen ansiosta.
” Punaiset lehdet vaahterasta maahan leijaa, suvi on mennyt, iloni raukenee. Punaiset lehdet tuulesta kuiskaa hiljaa. Pois on nyt päivä, syksykö soittelee?.......yksin kun kuljen, polkuani peittelee.”
Punaiset lehdet-tangon teki tunnetuksi 50-luvulla, kukas muu kuin Virran Ola. Heti sotavuosien jälkeen 1945 kyseisen tangon levytti A. Aimo ja Sointu-orkesteri.
Katsoin tässä Ylen arkistosta Iskelmä-Suomi ohjelman. Tangolaulajista ja tangolaulajista kertovan jakson. En ollut aiemmin ajatellut sitä valtavaa merkitystä mitä tangolla tanssilajina suomalaiselle tanssilavakulttuurille on ollut. Merkitys on ollut todella suuri.
Jo ennen sotia elettyjen vuosikymmenien aikana Suomeen rantautunut argentiinalainen tango nousi suomalaistuneena kaiken kansan tietoisuuteen sellaisten herrojen kuin Toivo Kärjen, Olavi Virran ja Syyspihlajan Alla-tangon levylle 1942 laulaneen Henry Theelin ansiosta. Olan ura jatkui nousukiidossa 1950-luvulla. Eila Pienimäki, Metro-Tytöt, Veikko Tuomi ja Juha Eirto veivät Olan kanssa suomalaiset seuraavalle vuosikymmenelle. Vuosikymmenelle, jonka alussa tehtiin historiaa. Taisto Tammi lauloi kautta aikain ensimmäisenä romaanina levylle. Tangoja tietenkin.
Alitajuntaani ovat radiossa usein 60-luvulla soitetut ja erityisesti Lauantai-illan toivotuissa levyissä tutuiksi tulleet tangot jääneet soimaan ja mieleen tangojen säveltäjät sekä esittäjät.
Unto Mononen, Reijo Taipale, Eino Grön ja Esko Rahkonen. Tangoperinnettä ovat jatkaneet muun muassa kaikkea muuta kuin tangolaulajan näköinen Topi Sorsakoski ja viimeisen päälle tangolaulajan oloinen Leif Lindeman sekä Arja Koriseva.
Arja on tangokuningatar, yhdessä Eija Kantolan ja Saija Tuupasen kanssa tangokuningattarista suosituimpia.
Tangon vuosikymmeniä kestäneelle menestykselle televisio-ohjelmassa oli löydetty syy. Se, että suomalaisilla miehillä ja naisilla on välimatkaa toisiinsa vähintään metri. Tangoa tanssittaessa muutama sentti ja loppuillasta ei sitäkään. Ilman syytöksiä ja epäilyjä ahdistelusta tai asiattomasta lähentelystä. Lyhyesti sanoen tango on vuosikymmenien aikana luonut mahdollisuuden naisen ja miehen väliseen tilapäiseen läheisyyteen. Jospa toisilleen täysin tuntemattomien. Yksi syy siihen, miksi tanssilavat täyttyivät sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ja miksi tanssipaikkoja rakennettiin. Suurten ikäluokkien varttuessa. Esimerkkeinä olkoon Naapurinvaara ja Karanka.
Tangon taikaa meillä Napiksella kuullaan 30. syyskuuta kesäkauden päättäjäisissä. Silloin esiintymässä on kuningas ja kaksi kuningatarta. Pisimpään vallassa ollut tangokuningatar Piritta Niemenmaa sekä tuoreet tangokuninkaalliset Charlotta Saari ja Pasi Flodström. On jännä nähdä, millainen lavakarisma on näillä nuorilla tangon taitajilla.
Piritta oli viimeinen ennen koronaa valittu kuningatar. Sitten tuli taukoa tunnetuista syistä. Yleisömäärissä ei ennen koronaa olleisiin lukuihin ole päästy. Päästäneenkö koskaan. Parempaan päin kuitenkin mennään.
Yksi ennen koronaa olleista joukkotilaisuuksista olivat näin syksyllä maaseutu- ja metsäväen iltamat. Tilaisuus elvytettiin viime vuonna. Idea ei ollut minun, vaan Antti Kelan, joka Sotkamossa tunnetaan nimellä ”Muu Henkilö.” Liikanimen antoi eräs johtava virkaimmeinen kertoessaan kulttuuritilaisuuden kutsuvierasjoukolle Veikko Huovisen talon omistavan nykyisin muun henkilön.
Sotkamon Metsänhoitoyhdistyksellä ja toiminnanjohtaja Mika Korhosella on ollut tärkeä rooli tilaisuuden järjestelyissä ja erityisesti sponsoreiden hankinnassa. Iltamat ovat samalla oikein hyvä esimerkki yhdistysten yhteistyöstä, siis Sotkamon Nuorisoseuran ja metsänhoitoyhdistysten.
Viime vuonna yleisömäärässä päästiin lähelle tuhatta. Ehkä tänä vuonna tuo maaginen raja ylitetään. Iltamiin 14.10 kuljettavat onnikat väkeä eri puolilta Kainuuta, aikataulut ja ilmoittautumisohjeet löytyvät meidän Facebook-sivuilta, nettisivuilta sekä viikolla 40 Kainuun Sanomissa ja paikallislehdissä julkaistavista ilmoituksista.
Tapahtuman nimestä huolimatta iltamiin ovat kaikki tervetulleita huolimatta siitä, omistaako maata tai metsää. Ei tarvitse olla multaa kynsien alla tai edes tikkuja kämmenissä.
Pertti Granqvist