Tanssiorkesteri Sarmas aloitti toimintansa viisikymmentä vuotta sitten 1974. Niin sanottuun vanhaan aikaan Sarmas esiintyi kerran Naapurinvaaralla, juhannusaattona 1980.
Pian ilmestyvällä videolla Sarmaksen perustaja, basisti Paavo Kokko (72) kertoo millaista oli tansseissa ja millainen oli tanssikulttuuri menneinä vuosikymmeninä.
Tanssikulttuurin ja tansseissa kävijöiden määrästä on oltu useissa yhteyksissä huolissaan. Niin on soittajaveteraanikin, mutta toisaalta hän muistuttaa suosion olevan aaltoliikettä.
”Voi tulla sellainen aika, että tanssien suosio kokee taas uuden nousun.”
Silloin viisikymmentä vuotta sitten suuret ikäluokat olivat siinä iässä, jolloin hankittiin ajokortti sekä auto. Seurustelukumppania ei haettu enää naapurista, järven takaa tai naapurikylästä. Autolla ajaa hurautettiin jopa satojen kilometrien päähän huveihin.
Paavo Kokko kertoi huvipaikkoja, tanssilavoja ja seurantaloja oli melkein joka kylällä. Keikkapaikkoja riitti. Ja niillä tanssipaikoilla myös yleisöä.
Kiimingistä syntyisin oleva Paavo Kokko kertoi tehneensä elämäntyönsä valtion palveluksessa rakennusinsinöörinä.
”Soittaminen on ollut minulle harrastus. Aloitin keikkailun 1969 perustetussa Mafia-nimisessä kitarabändissä.”
Lauantaina Naapurinvaaralla oi väkeä saman verran kuin edellisenäkin lauantaina. Naapurinvaaran vaikutusalueen reunoilla muun muassa Kärsämäellä ja Ämmänsaaressa oli tanssit ja suositut orkesterit.
Eräät vakioasiakkaat harmittelivat sitäkin, ettei ensi lauantaina ole tansseja Naapurinvaaralla eikä lähialueilla. Naapurinvaara pitää kolmen viikon tauon.
Vuokatissa ei tähän vuodenaikaan ole tanssituristeja, mikä lienee reuna-alueiden tanssien lisäksi suurin syy väen vähäisyyteen. Tansseissa käyvät aktiiviset harrastajat, vakioasiakkaamme.
Lauantaina väkeä tanssittivat Sarmas solistinaan Tiina Pitkänen ja Tiinan tavoin vauhdikasta tanssimusiikkia esittänyt Sami Rosholm Casanova-orkesterin kanssa.
Orkesterien solistit olivat samalla taajuudella sananmukaisesti. Molempien langattomat mikrofonit olivat, Tiinan mikrofoni jäi päälle vuoron vaihtuessa ja Samin mikistä ei ääntä saatu ennen kuin yhteisen taajuuden olemassaolo huomattiin.
Kansallisen Veteraanipäivän päätteeksi, hiukan ennen puolta yötä Sami esitti koskettavan tulkinnan valssista Elämää Juoksuhaudoissa.
Sitten löytyi tyttö tuollainen ja Sami hyppäsi parketille laulamaan ja tanssimaan.
Samilla on keikkaa riittänyt. Kaikki tämän vuoden lauantait ovat myyty. Viime syksynä hän oli vähällä lopettaa traagisen, perhettä koskettaneen tapahtuman takia.
”Totesin sitten, että parempi on olla keikoilla kiertämässä kuin kotona murehtimassa.”
Teksti, kuvat ja myöhemmin julkaistava video: Pertti Granqvist